Turun saaristossa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Kylät ovat kauniita, ihmiset rentoja ja lossit tunnelmallisia. Poimimme kuusi vinkkiä saariston seudulla matkaavalle.

1. Paljasjalkapolku

Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.
Paljasjalkapolun alku on hotelli Nestorin ja ravintola Back Pocketin pihalla.

Puinen kaari on kuin portti toiseen maailmaan keskellä metsää. Sammal kutittaa jalkapohjia ja valo karkeloi puiden latvoissa. Maassa on peilejä, joista heijastuu pilvien liike taivaalla.

Kyseessä on joka vuosi uudelleen rakennettava ympäristötaideteos Paljasjalkapolku, johon osallistuu kymmenen vaihtuvaa taiteilijaa. Kukin taiteilija pystyttää oman teoksensa jonnekin kilometrin mittaisen polun varrelle. Kokonaisuus on puhutteleva.

Teosta on ollut kokoamassa saaristosta kotoisin olevia tai siellä lomailevia taiteilijoita, mutta myös ulkomaalaisia tekijöitä. Tänä vuonna osa taiteilijoista tulee Yhdysvalloista ja Alankomaista. Näyttelyn nimi on Jälkiä.

Paljasjalkapolun nimi on symbolinen. Kun kulkee paljain jaloin, luonto tulee iholle. Polkua suunnitelleet taiteilijat toivovat kulkijan nauttivan kaikin aistein saariston luonnosta ja taiteesta.

Paljasjalkapolku lähtee Hotelli Nestorilta, jota pitää polkua perustamassa ollut kuvataiteilija Pia Rousku. Hotellin yhteydessä toimii erinomainen ravintola Back Pocket.

  • Polku lähtee hotelli Nestorin pihasta, Österretaisintie 45, Korppoo.
  • barfotastigen.com

2. Seilin saari

Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.
Seilin puukirkon katossa roikkuu saaristossa tyypillinen pienoislaiva.

Harvalla paikalla on yhtä karmiva historia kuin Seilin saarella.

1600-luvulta alkaen sinne eristettiin spitaaliset ja vuodesta 1785 alkaen mielisairaat. Saarenmielisairaala suljettiin vasta 1962.

Suurin osa hoitoon lähetetyistä oli naisia. Nykytiedon valossa oikeasti sairaita oli vähän: Seiliin joutuneet naiset eivät vain sopineet aikansa naisrooliin.

Saarelta ei päässyt pois. Tarinan mukaan spitaaliset joutuivat tuomaan tullessaan oman arkkunsa laudat.

Seilin saari on tullut tunnetuksi myös Jenni Vartiaisen Seili-nimisestä laulusta ja Katja Kallion kirjasta Yön kantaja.

Nyt vanha mielisairaala on Saaristomeren tutkimuskeskuksen hallussa.

Seilin puukirkko toimii nykyään museona. Sairaille ja terveille oli kirkossa oma puoli. Museokirkko on avoinna 16.6.-17.8. joka päivä kello 12.30-14.30.

Historian havinan lisäksi Seilin saarella viehättää kaunis luonto.

Saarella on kesäkahvila. Majoittua voi vaikkapa 1800-luvun leipomossa tai Carl Ludvig Engelin piirtämässä hirsitalossa.

  • Yhteysalus Turusta, lähtö päivittäin kello 10, matka-aika 2 tuntia. Yhteysalus Nauvosta kello 16, matka-aika 30 minuuttia. Varaa matka ja majoitus: 040777 3668.
  • vitharun.fi, visitseili.fi

3. Kustavin savipaja

Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.
Kustavin Savipajassa vaalitaan perinteitä ja luodaan uutta. Toimitusjohtaja Pia Metsävainio sanoo saaristolaisuuden näkyvän tuotteissa.

Majakanmuotoisia lyhtyjä, veneen mallisia tarjoiluastioita. Kustavin Savipajassa on valmistettu keramiikkaa 41 vuotta.

Perheyritystä johtavat sisarukset Essi Vuontisjärvi ja Pia Metsävainio haluavat vaalia käsityöläisyyttä, joka on aina ollut saaristossa tärkeää.

Savipajan ympärille on kasvanut käsityökylä. Seppä takoo rautaa pajassaan, hopeaseppä valmistaa uniikkeja koruja. Paratiisipajasta voi ostaa sisustusesineitä ja hyvän tuoksuisia pesuaineita sekä kynttilöitä.

Tekstiilipajan pihapiirissä on lampaita ja kaniineja sekä kahvila, josta saa saariston parhaat munkit. Myynnissä on myös kauniita keittiöpyyhkeitä ja kukkaroita.

4. Ravintola Köpmans

Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.
Köpmans on melko tuore tulokas Nauvon ravintolatarjonnassa. Kauniissa ravintolassa saa herkutella yllättävillä annoksilla.

Saariston ravintoloiden joukossa on uusi tulokas: Köpmans. Sen ruokalista on kekseliäs.

Kannattaa tilata esimerkiksi saaristolaisleipään tehty 18 euron hauki- tai karitsaburger ja pannukakku, joka tarjoillaan savusärkimoussen ja kuuluisan nauvolaisen Piipanojan kylmäsavustamon lohen kera, 10 euroa.

Riitta ja Henri Talvitien perustama ravintola hyödyntää paikallisia raaka-aineita. Juomalistalta löytyy pienpanimojen oluita, saaristossa tehtyä omenamehua ja vastajauhettua erikoiskahvia.

Ravintolan omat leipurit taikovat kahvihetkiin tuoreet munkit ja herkulliset kakut. Tyrnijuustokakku on asiakkaiden suursuosikki, mutta sitä on tarjolla vain harvoina ja valittuina päivinä.

Ravintola sijaitsee kauniissa, avarassa hirsitalossa. Talon vieressä on salatulta tuntuva puutarha: valo siivilöityy luumu- ja omenapuun lehtien lomasta puupöytiin ja kirjavin värein maalattuihin tuoleihin.

Puutarhan laidalla on hiekkalaatikko perheen pienimmille. Kesäiltoina pihassa soittaa usein trubaduuri ja joskus puiden katveessa lausutaan runoja.

  • Rantapolku 3, Nauvo. Varaa pöytä tai yösija 0406434430. kopmans.fi

5. Houtskari

Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.
Björn Skaag ei aio muualle kotikylästään Hyppeisistä. Saaristossa asuu ihmisiä ympäri vuoden, mutta väestö ikääntyy.

Houtskari on saariston ytimessä. Kunta koostuu 700 saaresta. Päätien varteenkin mahtuu kaksi pientä lossia, jotka kulkevat tarvittaessa.

Houtskarin kirkonkylä Näsby on sievä kuin postikortti. Kylässä sijaitsee saariston mennyttä elämäntapaa esittelevä saaristolaismuseo, joka koostuu kymmenestä eri rakennuksesta.

Vaikka elämäntapa on muuttunut, saarissa on yhä ympärivuotista asutusta. Paras tapa tutustua Houtskariin on vuokrata pyörä ja polkaista Näsbystä idylliseen Hyppeisten kylään.

Pyöräillessä luonnosta voi nauttia kaikin aistein. Tie kulkee maalaismaiseman halki, ja meri pilkahtelee lähellä. Pienillä teillä ei juuri ole liikennettä.

Hyppeisissä omenapuut notkuvat puutalojen pihassa ja venevajat reunustavat rantaviivaa. Hieman ennen kylää on Borgbergin näköalatorni, josta katse kantaa hyvällä säällä Ahvenanmaalle saakka .

  • Houtskarin saaristomuseo, Pyhän Andreaksen tie 10, Näsby. 
  • Pyöriä vuokrataan Näsbyn vierasvenesatamassa, Näsbyntie 190, ja Saariston Lomakeskus Mossalassa. 4 tuntia 10 e, 8 tuntia 20 e. saaristonlomakeskus.fi

Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.
Vierailemisen arvoinen on myös Kasberget eli Kaasivuori, joka on Turun saariston korkein kohta. Kaasivuorelta voi nähdä Turun ja Naantalin rannoille saakka.

Sisäpiirin vinkit

Niclas Gestranius, Paraisten kaupungin matkailupäällikkö:

"Olen syntynyt Paraisilla, ja asun Nauvossa. Olen työskennellyt matkailun parissa 20 vuotta. Rakastan saaristoa, meri rauhoittaa ihmisen.

Turun saaristo on täynnä kätkettyjä helmiä. Nauvon kirkonkylästä pienen lossimatkan päässä on Högsarin saari. Pienellä, luonnontilassa olevalla saarella törmää lähes aina valkohäntäpeuroihin. Högsarin paras näköalapaikka on Smörasken.

Suoramyynnin perinne elää, ja ihmisiin luotetaan. Tilamyymälöissä tuotteet ovat esillä ja asiakkaat jättävät maksun lippaaseen.

Nauvon Norrstrandin tieltä löytyy kolme suoramyyntitilaa, joista saa kauden vihanneksia, itse tehtyä jäätelöä, makkaraa ja leipää. Isakssonilta Houtskarista ja Korppoosta voi ostaa vihanneksia.

Suosittelen saariston ravintoloita. Nauvon Hanko Sushista saa sushia mukaan ja Iniön Bruddalsvikenistä thaimaalaiskokin valmistamia ruokia. Parasta kalaa ja muuta lähiruokaa saa Korppoon Back Pocket -ravintolasta.

Kaikista saariston kylistä löytyy uimaranta. Suosikkini on Iniön Jumon kylän ranta. Se on syrjässä päätieltä ja siksi rauhallinen. Ilta-auringossa hiljaisuus on rikkumaton. Ääntä pitävät vain lähiseudun lampaat."

  • parainen.fi

Hyvä tietää

Saariston rengastiellä on kahdeksan lauttaa ja lossia. Lautat ovat maksuttomia lukuun ottamatta Iniön ja Houtskarin välistä lauttaa.

Majoittua voi mökkikylissä, leirintäalueella ja peti & puuro -majoituksessa, hinta alkaen 45 e/yö. Nauvossa on hotelli.

Jos tarvitset majoituksen juhannuksesta elokuun puoliväliin, tee varaus hyvissä ajoin. Yhteysaluksilla kannattaa varautua jonoihin.

Saariston punkit levittävät borrelioosia ja puutiaisaivokuumetta. Harkitse puutiaisaivokuumerokotusta, ja ota matkalle mukaan punkkipihdit.

  • finnferries.fi
  • saaristo.org

Kykladien saaristo hehkuu lämpöä pitkälle syksyyn. Santorini on saarista suosituin. Seikkailijalle sopivat Tinos, Syros, Mykonos, Delos ja Andros.

1. SANTORINI

Maailman valokuvatuin auringonlasku

Seitsemältä on jo myöhäistä. Jos haluaa istua mukavasti auringon painuessa mereen, sopiva paikka pitää varata hyvissä ajoin. Oian kylään pakkautuu illallisaikaan tuhansia turisteja, kännykkäkamerat napsuvat.

Pinta-alaan nähden Santorinilla on enemmän matkailijoita kuin millään muulla Kreikan saarella, 1,5 miljoonaa vuodessa. Asukkaita on vain 12 000.

Saaren suosio perustuu jylhiin maisemiin mereen romahtaneen tulivuoren reunalla. Jyrkät, kapeat tiet vievät söpöihin pikkukyliin,
kuten Pyrgosiin, vaaleahiekkaiselle Monolithos-rannalle ja Faroksen majakalle. Saaren ajaa autolla päästä päähän noin tunnissa.

Huono puoli on korkea hintataso. Kolmen ruokalajin illallinen keskitason ravintolassa maksaa noin 50 euroa. Parhaat ateriat nautin Exo Gonian kylän Metaxy Mas -tavernassa ja Perivolos-rannan Sea Sidessa. Edullisinta on ostaa ruokaisia piirakoita leipomoista.

Ota mukaan hyvät kengät. Jos kunto kestää, kävele Skaroksen lohkareelle ja sieltä rantaan.

  • Viikko alkaen noin 600 e. Syys–lokakuu on miellyttävää matkustusaikaa.
  • santorini.gr

2. TINOS

Kappale aitoa kreikkalaista arkea

Tinoksen pääkaupungin satamakadulta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Kadulla on pehmustettu kaista pyhiinvaeltajille, jotka konttaavat Panagia Evangelistran kirkkoon suutelemaan ihmeitä tekevää ikonia.

15. elokuuta kaistalla on ruuhkaa, kun kymmenettuhannet uskovat juhlivat Neitsyt Mariaa.

Muulloin Tinos on aito rauhallinen kreikkalaiskaupunki, jonka kivikujien liha- ja kalakauppojen, leipomoiden, souvlakikioskien ja kahviloiden luona on kivaa kuhinaa. Kalakaupan Markos-pelikaani kulkee vapaana.

Saarella on enimmäkseen kreikkalaisia matkailijoita, lentokenttä puuttuu.

Malamatenia-tavernassa saa Tinoksen yrttimakkaraa ja meizanosalataa, viereisen kirkon pihassa pidetään ristiäisjuhlia.

Kyliin pääsee bussilla. Panormos mon rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia. Dio Horian keskiaikaisesta kylästä on upeat maisemat merelle.

Saarella on 15 kilometriä hiekkarantaa. Moni ranta on autio suurimman osan vuodesta.

  • Lennä Ateenaan, ota bussi Rafinan satamaan, josta lautta vie perille kahdessa tunnissa.
  • tinos.gr

3. DELOS

Saaren kokoinen ulkoilmamuseo

Kun kävelee tuhansia vuosia vanhoissa kortteleissa, tulee epätodellinen tunne. Yleensä antiikin patsaat ja esineet ovat vitriineissä, mutta täällä ihailemme niitä raunioituneiden talojen ja temppelien sisäpihoilla. Monissa rakennuksissa on hienot mosaiikkilattiat.

Delos on Unescon maailmanperintökohde ja Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Mytologiassa se tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena.

Saarella ei ole mitään suojaa auringonpaisteelta, joten varaa peittävä vaatetus, aurinkovoidetta ja tarpeeksi juotavaa. Monilla on sateenvarjot päivänvarjona. Onneksi museon yhteydessä on pieni kahvio, josta saa kylmää juotavaa.

Hellenistisellä ajalla noin 100 eaa. Deloksella oli 30 000 asukasta, ja satama oli Välimeren vilkkaimpia. Nyt saarella asuu vain muutama kesätyöntekijä.

Kreikan valtio antoi paikan työmaaksi ranskalaisille arkeologeille vuonna 1872, ja siitä alkaen tutkittavaa on riittänyt. Kuuluisimmat jäännökset ovat leijonat, jotka sijoitettiin museoon. Esillä on kopioita.

Delokselle kannattaa ottaa uimapuku mukaan, sillä saari on täynnä rauhallisia kivirantoja.

  • Delokselle pääsee kesäisin laivalla Naxokselta ja Mykonokselta, josta laivalippu maksaa 20 e. Museolippu 6 e.
  • odysseus.culture.gr

4. MYKONOS

Bilettäjän paratiisi

Mereltä katsottuna Mykonos on kaunis, puhdas ja täydellisyydessään jopa hieman epätodellinen. nLaiva jää parin kilometrin päähän kaupungista, mutta satamasta tulee vesibussi vastaan.

Kaupunki on syötävän söpö, sinivalkoisia taloja, valkoisiksi kalkittuja kujia, laatuputiikkeja ja trendikkäitä kahviloita.

Sokkeloiset kujat ovat täynnä yllätyksiä. Kulman takana voi olla pramea kenkäliike tai pittoreski taidegalleria. Ylihinnoiteltu drinkki kannattaa juoda pikku-Venetsiassa tuulimyllyjen kupeessa. Ravintolapöydät ovat valaistun merenpohjan vieressä.

Mykonos on Santorinin ohella Kreikan kalleimpia paikkoja. Se on kreikkalaisen ja kansainvälisen suihkuseurapiirin suosikki.

Vapaa ilmapiiri viehättää seksuaalivähemmistöjä, ja sateenkaarilipuilla merkityissä baareissa bileet jatkuvat aamuun. Tunnelma on suvaitsevainen, ja heterot ja homot bailaavat sulassa sovussa.

Paradisen ja Super Paradisen rannoilla tanssitaan pöydillä ja muhinoidaan aurinkotuoleilla, mutta rauhaakin saarella riittää.

  • Tinokselta pääsee Mykonokselle monta kertaa päivässä. Matka kestää 20 minuuttia.
  • mykonos.gr

5. ANDROS

Vaatii vaivannäköä

Saaren pääkaupunkiin Androkseen tulemista ei haluta tehdä liian helpoksi. Satama on Gavriossa saaren länsirannikolla tunnin
bussimatkan päässä kaupungista.

Bussi keskustaan kiemurtelee kaunista reittiä rannikkoa pitkin. Matkalla näkyy hiekkaisia uimapoukamia. Reitti kulkee läpi Batsin kylän, jossa on eniten rantaturismia.

Andros on elegantti, rauhallinen ja vehrein kaikista Kykladeista. Vaikuttaa siltä, että saarella olisi vain paikallisia. Monilla varakkailla kreikkalaisilla on siellä asuntoja.

Kaupunkia halkoo pitkä pääkatu, jonka varrella on vaaleanpunaisia ja keltaisia taloja, erikoisliikkeitä ja kahviloita. Kaupungin sievä vanha osa on rakennettu kapealle kannakselle.

Kato Kastro on vanha linnake piskuisella saarella. Sinne voi kävellä tai kontata ikivanhaa kaiteetonta jyrkkää kaarisiltaa pitkin. Moni ui kaarisillan alla. Toinen uimapaikka on pienen keskusaukion kiviportaiden alapäästä mavautuva pitkä hiekkaranta.

Taksimatka satamasta kaupunkiin maksaa 45 euroa, bussimatka 5 euroa.

  • Laivalla Rafinasta Androkselle kahdessa tunnissa.

6. SYROS

Hieman kuin Italiassa

Laiva lipuu lahdenpoukamaan, Kykladien saariryhmän hallinnollisen pääkaupungin keskustaan. On pakko nielaista ihastuksesta, sillä Ermoupoulin kaupunki nousee amfiteatterimaisesti kahden kukkulan välistä.

Kaupungissa on vähän italialaistyylinen tunnelma. Sitä sanotaankin Pikku-Milanoksi. Keskustoria ympäröivät isot uusklassiset hallintorakennukset, joiden kivijaloissa on varjoisia kahviloita ja baareja.

Illalla aukiolla on leppoisa tunnelma. Lapset juoksevat kauniiksi hioutuneilla marmorilaatoilla ja vanhemmat seurailevat heitä nauttien samalla ouzoa ja mezealkupaloja. Lähistön kapeilla basaarikujilla on pieniä putiikkeja.

Kannattaa kiivetä marmoriportaita ylös kukkulalle, jossa on viehättävä keskiaikainen Ano Syros -kaupunginosa. Agios Giorgiosin kirkolta näkee 1200-luvulla rakennettuja taloja ja meren yli Tinokselle ja Delokselle.

Ermoupoli ei ole rantakohde, mutta Galissan ja Poseidonian kylissä on kauniit rannat. Taksi Galissaan maksaa 20 euroa.

  • Syrokselle pääsee Pireuksen satamasta mAteenasta ja Tinokselta tunnissa.
  • siros.gr

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.