Kerttu, 75, lähtee ET-tilaajamatkalle Japaniin

75-vuotias Kerttu Miettinen pitää uusiin maihin ja paikkoihin tutustumisesta. Löhöloma kuumalla rannalla olisi hänelle kauhistus, mutta suurkaupunkien vilinä kelpaa oikein hyvin matkakohteeksi.

Kuopiolainen Kerttu Miettinen on yksi matkustajista, joka on lähdössä pääsiäisen aikaan ET-tilaajamatkalle Japaniin. Reissuohjelmaan kuuluvat muun muassa Tokion, Osakan ja Kioton vierailut.

Mutta millaisin odotuksin Kerttu lähtee Japaniin?
ET-lehti kysyi häneltä viisi kysymystä.

  • 1. Millainen matkustuskokemus sinulla on?

"Matkustan harvoin samaan paikkaan uudestaan. Olen käynyt 38 eri valtiossa, lähinnä Euroopassa.

Eteläisin kohde on ollut Egyptin Luxor ja Assuanin pato. Läntisimmät ovat Islanti ja Irlanti. Pohjoisin Norjan Hammerfest. Itäisin Azerbaidžanin Baku."

Kerttu Miettisen matkat ovat hänen laskujensa mukaan vieneet ainakin 38 maahan.
Kerttu Miettisen matkat ovat hänen laskujensa mukaan vieneet ainakin 38 maahan.
  • 2. Mikä matka on ollut ikimuistoisin?

"Parhaiten jäi mieleen koko perheen yhteinen talvilomamatka Marokkoon Agadiriin ja Marrakechiin. Kaikki oli siellä niin ennen kokematonta ja uskomatonta kahdeksankymmenluvun alussa."

  • 3. Mikä innosti lähtemään ET-lehden lukijamatkalle Japaniin?

"Tämä vaatii pidemmän tarinan kertomista:
Kun mieheni vielä poltti piippua, hän sai erään kerran mahdottoman yskän ja tulehduksen. En tiedä, mitä lääkäri oli sanonut, mutta hän lopetti polttamisen siihen paikkaan.

Yhtenä aamuna istuimme kahvilla ja minä viisastelin, että ’mihin me oikein rahojen kanssa joudumme, kun minä en ole polttanut ikinä ja sinäkin lopetit’.

Silloin laskimme, mitä tupakointi maksaisi ja päätimme joka vuosi tehdä matkan ulkomaille. Tekisimme tupakkamatkan vaikka velaksi, jos sillä hetkellä ei sattuisi rahaa olemaan.

Mieheni kuoleman jälkeen jatkoin perinnettä.

Viime kesänä lomallaan tyttäreni kysyi, minne nyt olen menossa. Vastasin, että kaikki kivat paikat ovat niin kaukana – mutta Japani kyllä kiinnostaisi. En ole ollut ET-lehden lukijamatkoilla enkä Japanissa aikaisemmin, joten tyttäreni yllytyksellä tilasin nyt tämän ’talutusmatkan’."

"Tekisimme tupakkamatkan vaikka velaksi, jos sillä hetkellä ei sattuisi rahaa olemaan. Mieheni kuoleman jälkeen jatkoin perinnettä."

  • 4. Mitä odotat Japanin-reissultasi?

"Japanissa kiehtoo sen erilaisuus. Historia. Kurinalaisuus. Se on kuin valtava toimiva muurahaispesä. Tietysti vanha ja uusi rakennuskulttuuri. Luonto. Ihmiset. Pilvenpiirtäjät. Ruokakulttuuri.

Matkareittimme on kiinnostava. Odotan varsinkin kirsikankukkia ja Fuji-vuoren näkemistä. Luotijunalla matkustamista. Hiroshiman näkemistä. Kaikkea, mitä on tarjolla. Tietysti mukava matkaseurakin olisi plussaa."

  • 5. Mikä kauhistuttaa?

"Aluksi kauhistelin yksinmatkustavan huonehintaa, 600 euroa. Onneksi tyttärentytär sanoi, että hän lähtisi kyllä mielellään kaveriksi. Niinpä mummo ja murkku ovat nyt lähdössä yhdessä reissuun.

Ainoa asia, joka enää vaivaa mieltä, on pitkä lento ja se, miten jaksan tiukan matkaohjelman."

 

  • Kirjoita vinkkisi

Auta Kerttua!

Oletko sinä tehnyt pitkiä lentoja? Miten valmistaudut niille? Entäpä, miten teet olosi mukavaksi pitkällä lennolla?

Keskustele aiheesta alla olevassa kommentointikentässä.

Osuvatkohan ET-tilaajamatkalaiset Hiroshimaan vielä kirsikan kukinta-aikaan?
Osuvatkohan ET-tilaajamatkalaiset Hiroshimaan vielä kirsikan kukinta-aikaan?

Kertun matkaohjelma 27.3.–5.4.

  • 1. päivä
    Lento Tokioon.

  • 2. päivä Tokio.
    Vierailu Sensojin -temppelissä, Nakamise-ostoskadulla ja metropolin hallintopilvenpiirtäjässä.

  • 3. päivä
    Meiji Jingun upea temppelialue, keisariperheen palatsin alue ja Ginzan ostos-kadut. Lounas ja teeseremonia.

  • 4. päivä
    Retki Fuji-vuorelle, missä muun muassa käynti Owakudanin vulkaanisessa laaksossa ja risteily Ashinoko-kraaterijärven silmiä hivelevissä maisemissa. Lounas.

  • 5. päivä
    Luotijuna Kiotoon. Lounas. Kiertoajelulla muinaisen Kioton mahtavuutta henkivä Nijon linna ja puutarha.

  • 6. päivä
    Kiertoajelulla Kioton kuuluisia temppeleitä ja ihastuttavan Sannenzaka Ninenzaka -alueen puutalokorttelit. Lounas.

  • 7. päivä
    Luotijuna Hiroshimaan. Japanin päänähtävyyksiin  kuuluva Itsukushiman temppeli ja Miyajiman saari vedestä nousevine portteineen. Lounas. Vierailu Rauhanmuseossa.

  • 8. päivä
    Luotijuna Osakaan. Vierailu Umeda-pilvenpiirtäjään. Lounas ja kiertoajelu.

  • 9. päivä
    Käynti Japanin ensimmäisessä pääkaupungissa Narassa ja sen vaikuttavissa temppeleissä. Lounas. Naran mahtava puistoalue.

  • 10. päivä
    Lento Osaka-Hki.

Kerttu lupasi ET-lehdelle, että hän kertoo Japanin-kuulumisiaan matkansa jälkeen etlehti.fi:ssä.
Jutun voit lukea täällä.

Kottarainen

Kuopiolainen Kerttu, 75: ”Teen tupakkamatkan ulkomaille joka vuosi – vaikka velaksi”

Kysytään neuvoja pitkille lennoille. Olen lentänyt muutamia kertoja yli 10 tuntia kestäneitä lentoja. Ennen matkalle lähtöä kannattaa vetää jalkaan tukisukat. Käytän Norlynin 60 denin tukipolvisukkia ja otan aina varaparin mukaan. Jumppaan koneessa istualteen, nostelen jalkoja polvista, kipristelen varpaita ja nostelen käsiä (vieressäistuvat huomioiden ,tietenkin). Vähintään kerran tunnissa nousen käytävälle voimistelemaan, "tekokävelen" paikallaan. Tärkeintä on pitää huolta, ettei vaan tule...
Lue kommentti
Vierailija

Kuopiolainen Kerttu, 75: ”Teen tupakkamatkan ulkomaille joka vuosi – vaikka velaksi”

Lennolle päälle löysät vaatteet ja pitkät housut. Jos vaatteet kiristävät esim vyötäröltä niin on epämukava olo. Tukisukat ja kengät, jotka saa helposti pois jalasta esim mokkasiinit. Turha hauduttaa jalkoja kengissä tuntitolkulla. Kengät laitetaan edessä olevan istuimen alle ja laitetaan jalkaan koneessa liikkuessa.
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.