Ikivanha inkakaupunki Machu Picchu löytyi trooppisesta vuoristometsästä vasta sata vuotta sitten. Haluan kiivetä sinne samalla sisulla kuin pieni belgialainen sarjakuvasankari Tintti.

Perun Andeilla, 3 400 metrissä, inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuscossa ollaan korkealla.

Pienikin ponnistelu, portaiden nouseminen tai kävely ylämäkeen, hidastaa vauhtia. Jalat ovat huterat, olo on epätodellinen, päässä humisee. On pakko istua. Onneksi sievässä kaupungissa on paljon kahviloita ja ravintoloita.

Näin korkealle kannattaisi tulla vähitellen, jotta elimistö tottuisi vähähappiseen ilmaan. Moni lentää Cuscoon pääkaupungista Limasta merenpinnan tasolta noin tunnissa.

Hotellissa neuvotaan ottamaan aluksi hissukseen: syö kevyesti, nuku päiväunet ja juo riittävästi nestettä. Hotellin aulassa tarjotaan koka­pensaan lehdistä valmistettua teetä. Juoma virkistää ja auttaa elimistöä sopeutumaan.

Lue myös: Guatemalan kadonnut maailma hurmaa

Plaza de Armas on Cuscon keskus­aukio, jolla paikalliset tapaavat tuttujaan ja matkailijat ihailevat maisemia.

Abban parhaat panhuilulla

Cusco ympäristöineen on ollut pyhien seremonioiden keskus jo kauan ennen inkojen aikaa. Kun Perun inkat perustivat valtionsa 1200-luvulla, Cuscosta tuli nykyiseen Kolumbiaan ja Chileen asti ulottuvan inkavaltion pääkaupunki. Seutu on vedonnut myös populaaritaiteen tekijöihin, kuten sarjakuvataiteilija Hergéen.

Belgialainen Hergé julkaisi Auringon temppeli -sarjakuvaa vuosina 1946–48. Siinä Tintti ja kapteeni Haddock saapuvat Peruun pelastamaan siepatun professori Tuhat­kaunon.

Intiaani Chiquito kumppaneineen aikoo viedä professorin teloitettavaksi, koska hän on tutkinut inkojen pyhää rannekorua.

Inkat olivat taitavia rakentajia. Heidän kiventyöstötekniikkaansa voi ihailla Cuscon mukulakivikaduilla, talojen perustuksissa, jykevissä muureissa ja kaupunkia ympäröivillä raunioilla. Epäsymmetriset kivenlohkareet istuvat millintarkasti paikoillaan ilman laastia.

Inkojen valtakausi kesti vuoteen 1531, jolloin espanjalaisvalloittajat ottivat Cuscon haltuunsa. Valloittajat tuhosivat inkojen pyhät seremoniapaikat rakentamalla omat kirkkonsa niiden päälle. Tunnetuimmat niistä, keskusaukio Plaza de Armasin laidalla oleva katedraali ja Iglesia de la Compañia -kirkko, ovat nykyisin Cuscon suosituimpia nähtävyyksiä.

Inkojen aurinkotemppelin päälle rakennettiin luostari ja Santo Domingon kirkko. Aikoinaan kullalla ja jalokivillä koristellun temppelin ­rau­niot näkee enää Qoricanchan museossa.

Viimeistään Aguas Calientesin kylässä pääsee markkinoiden makuun. Pöydät notkuvat värikkäitä pussu­koita, laukkuja, huiveja ja turisti­rihkamaa.

Armas on suosittu

Plaza de Armas -aukio on suosittu. Sitä reunustavat rakennukset tuovat mieleen Espanjan kaariholvikäytävineen ja puisine parvekkeineen. Ravintolat, kahvilat ja käsityökaupat houkuttelevat ihmisiä aukiolle aamusta iltaan.

Lepuutan jalkojani aukion laidalla, Bagdad Cafén toisen kerroksen parvekkeella. Katselen 1400-luvun puolivälissä hallinneen voittoisan Inka Pachacútecin patsasta. Kyläläiset selaavat sanomalehtiä, matkailijat ottavat toisistaan kuvia, käsityöläiset kaupittelevat liinoja värikkäissä perinnepuvuissaan, ja turistibussit noukkivat matkailijoita kiertoajeluille.

Ilta painuu mailleen, valot syttyvät aukiolle ja kaupunkia ympäröivien vuorten rinteille rakennettuihin taloihin. Näkymä on huikaiseva.

Johtuuko ravintolan tarjoamasta erinomaisesta, edullisesta taimenesta, perulaisesta Cusqueña-oluesta, hapenpuuttesta vai mistä, mutta jopa ravintolassa soivat ruotsalaisen Abban parhaiden panhuiluversiot vain ilahduttavat. Ihmiset ovat avuliaita ja kohteliaita, etenkin jos muukalainenkin jaksaa hymyillä. Toista oli Tintillä.

Perussa kukaan ei suostu auttamaan Tinttiä. Laamat sylkevät kapteeni Haddockia kasvoihin. Tintti puolustaa intiaanipoika Zorrinoa ja siitä kiitokseksi toinen intiaani antaa Tintille pienen riipuksen. Se kuulemma toimii vaaraa vastaan. 

Zorrino lähtee Tintin ja Haddockin oppaaksi.

Professori Tuhatkauno on viety Auringon temppeliin, inkojen pyhään paikkaan.


Kokalehtiä kokeilemaan

Elimistö tottuu korkeaan ilmanalaan yleensä muutamassa päivässä. Sitä odotellessa moni kärsii ankarasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Oireita voi lievittää juomalla kokateetä tai pureskelemalla kokapensaan lehtiä.

Perulaiselle lehtien pureskeleminen on samanlainen virkistävä hetki kuin kahvitauko meille.

Kokeilen. Jyskyttävä ja ajatukset sumentava päänsärky katoaa kymmenessä minuutissa, ja pursun energiaa.

Jo inkat tiesivät, että lehtien pureskelu vaimentaa nälkää, janoa, väsymystä ja kipua. Lehtien avulla he jaksoivat työskennellä ja kävellä pitkä matkoja raskaskulkuisessa vuoristossa ja sademetsässä. Kokapensaan lehdistä valmistetaan myös kokaiinia, mutta lehtien pureskelu ei ole huumekäyttöä.

Tuoreimmassa ranskankielisessä painoksessa myös viskin ystävä kapteeni Haddock kokeilee kokalehtiä vuoristotautiin. Vaikutus miellyttää ainakin ilmeen perusteella.

Vaativan vuori-, viidakko- ja vesiputousseikkailun jälkeen Tintti, kapteeni ­Haddock, Milou-koira ja Zorrino löytävät ­Auringon temppelin. Siellä inkajohtaja tuomitsee ­seurueen poltettavaksi roviolla.

He saavat kuitenkin päättää kuolinhetkensä. Tyrmässä Tintti huomaa mukaan tulleesta lehdestä, että tulossa on auringonpimennys. Sen aikana Tintti pyytää inkojen pyhää tähteä palaamaan. Koska Tintillä näyttää olevan hyvät suhteet aurinkoon, inkat vapauttavat seurueen ja näyttävät heille heimon kulta-aarteet.

Vieläkö on pitkä matka?

Aguas Calientesin kylään voi palata bussin sijaan jalan läpi sademetsän.

Kiemuraiset kuhmuraportaat tuntuvat raskailta, vaikka suunta on alaspäin. Vastaan kiipeää huohottavia turisteja. Monet kysyvät, vieläkö on pitkä matka.

Lapset tekevät poikkeuksen: on suunta ylös tai alas, he loikkivat kaksi porrasta kerrallaan.

Aguas Calientesin kylässä kävelykadun terassilla hämmästelen pisco sour -aperitiivi kädessäni vaellustani Machu Picchulla.

Mietin, minkälaista olisi vaeltaa Inka trail ja kiivetä Waynapicchulle, yli 350 metriä Machu Picchun yläpuolelle kohoavalle temppelivuorelle. Portaat sinne ovat kuulemma paikoin vain kengänlevyiset, mutta näkymät ovat unohtumattomat.

Vuoret lähellä – Cusco x 5

  1. Cusco on usein välietappi matkalla Machu Picchulle, inkojen Vanhalle Vuorelle. Sinne mennään Urubamba-joen laaksossa kulkevalla junalla. Matkaa on noin sata kilometriä, mutta aikaa kuluu lähes neljä tuntia, sillä juna kulkee 40 kilometrin tuntivauhtia.
  2. Junia on useita edullisesta paikallisjunasta luksusluokkaan.
  3. Noin 60 euroa suuntaansa maksa­vassa Vistadom-­luokassa hintaan kuuluu aamiainen quinoa-pannukakkuineen ja pinaattipiiraineen. Herkut tarjoillaan posliinilautasilta.
  4. Englannin ja espanjankielinen selostus kertoo matkan varrella olevista kylistä ja nähtävyyksistä.
  5. Vaunun kattoikkunasta voi ihailla vehreitä vuorenrinteitä ja jopa yli 5 000 metriin nousevia lumihuippuja. Aurinkolasit ovat junassa tarpeen häikäisysuojaksi.

Tuliaisvinkki: Käsitöiden mekka

  • Lampaan, laaman, alpakan ja alpakan poikasen villasta neulottuja laukkuja, myssyjä, huiveja ja käsineitä kaupataan joka puolella. ­Kalleimmissa kaupoissa hinnat ovat Suomen tasoa, mutta hyvälaatuisia ja kauniita tuotteita löytyy myös jopa muutamilla euroilla.
  • Mercado Artesanalin tapaan monilla toreilla ja etenkin hieman syrjemmäs­sä
    keskusaukiolta sijaitsevissa pikkuliikkeissä on hyvä hinta-laatusuhde. Myös San Franciscon aukiolle, muutaman korttelin päähän Plaza de Armasilta, kerääntyy toisinaan käsityöläismyyjiä.
  • Käsityöt ovat monelle köyhälle vuoristolaiselle elintärkeää lisätuloa, jolla lapset pääsevät kouluun. Käsityöt ovat senkin vuoksi hyvä tuliainen.

Marsupaisti pöytään

  • San Franciscon aukion tienoilla on paljon mukavia kahviloita ja ravintoloita, mutta rohkea jatkaa katetulle Mercado San Pedro -torille. Sieltä saa kaikkea astioista kasviksiin ja sianpäihin.
  • Vilkkaalla torilla voi seurata paikallisten kaupankäyntiä, mutta myös syödä pitkien pöytien ääressä heidän joukossaan. Perun kansallisherkkua, kokonaisena paistettua marsua tai laamaa ei torilounaaksi ole tarjolla, mutta nälkäisenä kaupunkikierrosta ei takuulla tarvitse jatkaa.
  • Kaupunki on täynnä loistoravintoloita kohtuuhintaisista fine dining -paikoista rentoihin kuppiloihin. Usein ravintoloiden sisäänkäynnit ovat sisäpihoilla tai portaiden päässä toisessa kerroksessa. On astuttava rohkeasti sisään porttikongista.

Kello viideltä bussijonoon

  • Moni saapuu Machu Picchu -radan pääteasemalle Aguas Calientesin kylään aamupäivästä ja vierailee rauniokaupungissa päiväsaikaan. Hienoin hetki Machu Picchulla on varhain aamulla. Portit avautuvat kuudelta, ja ensimmäinen bussi lähtee kuuden kilometrin päästä Aguas Calientesistä lähtee puolta tuntia aiemmin. Aamu­viideltä jono on jo lähes satametrinen.
  • Pienet kioskit linja-autojen kupeessa myyvät evästä. Moni syö aamiaisensa jonossa, osa ostaa sämpylän reppuun. Edessä on monen tunnin kävely Machu Picchulla, porttien sisäpuolella ei ole ostosmahdollisuuksia eikä vessoja.
  • Kun bussi kiipeää yli 400 metriä serpentiinitietä ylös, ymmärtää, miksi Machu Picchu paljastui maailmalle vasta 1911. Salainen kaupunki kätkeytyy vuoriston kasvillisuuteen täydellisesti. Näkymä alas laaksoon ja vuorten taakse on huima.

Hyvä tietää

Näin pääset perille

  • Lentoliput Helsinki-Lima-Helsinki välilaskulla esimerkiksi Amsterdamissa alkaen noin 1 000 euroa. Suomesta ei ole suoria lentoja Peruun.
  • Lima-Cusco-Lima -lennot alkaen noin 160 euroa.
  • Yhden yöpymisen matkapaketit Machu Picchulle junalla Vistadom-luokassa sisältäen opastuksen ja pääsylipun Machu Picchulle noin 450 euroa.
  • Euroopan unionin kansalainen ei tarvitse viisumia Peruun, jos matka kestää alle 90 päivää. Passin on kuitenkin oltava voimassa vähintään 6 kuukautta matkan alkaessa.

Paras aika matkustaa

  • Kevät ja alkusyksy. Cuscossa ja Machu Picchulla päivälämpötilat ovat vuoden ympäri noin 20 astetta, yöllä lokakuusta maaliskuun noin 6, huhtikuusta syyskuuhun 0-4 astetta. Kesäkuussa on kylmintä öisin. Sateisinta on marraskuusta huhtikuuhun.

SOS

  • Vuoristotauti on otettava vakavasti, sillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Jos kokateen nauttiminen ei helpota oireita, esimerkiksi hotellin henkilökunnalta voi pyytää happipulloa.
  • Varaudu turistiripuliin ja muista käsihygienia.
  • Hanki kattava matkavakuutus, sillä yksityisten lääkäreiden ja sairaaloiden hintataso on kallis. Ota mukaan luotto­kortti, koska voi olla, ettei vakuutusyhtiön kortti kelpaa.
  • Suojaudu hyttysiltä pitkä­hihaisin ja -lahkeisin vaattein. Käytä hyttysmyrkkyä.
  • Suositeltavat rokotukset ovat kurkkumätä-jäykkäkouristus, MPR ja hepatiitti A. Osassa maata esiintyy keltakuumetta, mutta Cuscossa, Machu Picchussa, Limassa tai Inca Traililla ei tarvita kelta­kuumerokotusta. Myöskään malariaa ei esiinny näillä alueilla. Jos matkustat myös muilla alueilla Perussa, saatat tarvita rokotuksia. Tarkista ajankohtainen tilanne THL:n Matkailijan terveysoppaasta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Matkaopas-lehdessä 2/2015.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.