Ikivanha inkakaupunki Machu Picchu löytyi trooppisesta vuoristometsästä vasta sata vuotta sitten. Haluan kiivetä sinne samalla sisulla kuin pieni belgialainen sarjakuvasankari Tintti.

Perun Andeilla, 3 400 metrissä, inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuscossa ollaan korkealla.

Pienikin ponnistelu, portaiden nouseminen tai kävely ylämäkeen, hidastaa vauhtia. Jalat ovat huterat, olo on epätodellinen, päässä humisee. On pakko istua. Onneksi sievässä kaupungissa on paljon kahviloita ja ravintoloita.

Näin korkealle kannattaisi tulla vähitellen, jotta elimistö tottuisi vähähappiseen ilmaan. Moni lentää Cuscoon pääkaupungista Limasta merenpinnan tasolta noin tunnissa.

Hotellissa neuvotaan ottamaan aluksi hissukseen: syö kevyesti, nuku päiväunet ja juo riittävästi nestettä. Hotellin aulassa tarjotaan koka­pensaan lehdistä valmistettua teetä. Juoma virkistää ja auttaa elimistöä sopeutumaan.

Lue myös: Guatemalan kadonnut maailma hurmaa

Plaza de Armas on Cuscon keskus­aukio, jolla paikalliset tapaavat tuttujaan ja matkailijat ihailevat maisemia.

Abban parhaat panhuilulla

Cusco ympäristöineen on ollut pyhien seremonioiden keskus jo kauan ennen inkojen aikaa. Kun Perun inkat perustivat valtionsa 1200-luvulla, Cuscosta tuli nykyiseen Kolumbiaan ja Chileen asti ulottuvan inkavaltion pääkaupunki. Seutu on vedonnut myös populaaritaiteen tekijöihin, kuten sarjakuvataiteilija Hergéen.

Belgialainen Hergé julkaisi Auringon temppeli -sarjakuvaa vuosina 1946–48. Siinä Tintti ja kapteeni Haddock saapuvat Peruun pelastamaan siepatun professori Tuhat­kaunon.

Intiaani Chiquito kumppaneineen aikoo viedä professorin teloitettavaksi, koska hän on tutkinut inkojen pyhää rannekorua.

Inkat olivat taitavia rakentajia. Heidän kiventyöstötekniikkaansa voi ihailla Cuscon mukulakivikaduilla, talojen perustuksissa, jykevissä muureissa ja kaupunkia ympäröivillä raunioilla. Epäsymmetriset kivenlohkareet istuvat millintarkasti paikoillaan ilman laastia.

Inkojen valtakausi kesti vuoteen 1531, jolloin espanjalaisvalloittajat ottivat Cuscon haltuunsa. Valloittajat tuhosivat inkojen pyhät seremoniapaikat rakentamalla omat kirkkonsa niiden päälle. Tunnetuimmat niistä, keskusaukio Plaza de Armasin laidalla oleva katedraali ja Iglesia de la Compañia -kirkko, ovat nykyisin Cuscon suosituimpia nähtävyyksiä.

Inkojen aurinkotemppelin päälle rakennettiin luostari ja Santo Domingon kirkko. Aikoinaan kullalla ja jalokivillä koristellun temppelin ­rau­niot näkee enää Qoricanchan museossa.

Viimeistään Aguas Calientesin kylässä pääsee markkinoiden makuun. Pöydät notkuvat värikkäitä pussu­koita, laukkuja, huiveja ja turisti­rihkamaa.

Armas on suosittu

Plaza de Armas -aukio on suosittu. Sitä reunustavat rakennukset tuovat mieleen Espanjan kaariholvikäytävineen ja puisine parvekkeineen. Ravintolat, kahvilat ja käsityökaupat houkuttelevat ihmisiä aukiolle aamusta iltaan.

Lepuutan jalkojani aukion laidalla, Bagdad Cafén toisen kerroksen parvekkeella. Katselen 1400-luvun puolivälissä hallinneen voittoisan Inka Pachacútecin patsasta. Kyläläiset selaavat sanomalehtiä, matkailijat ottavat toisistaan kuvia, käsityöläiset kaupittelevat liinoja värikkäissä perinnepuvuissaan, ja turistibussit noukkivat matkailijoita kiertoajeluille.

Ilta painuu mailleen, valot syttyvät aukiolle ja kaupunkia ympäröivien vuorten rinteille rakennettuihin taloihin. Näkymä on huikaiseva.

Johtuuko ravintolan tarjoamasta erinomaisesta, edullisesta taimenesta, perulaisesta Cusqueña-oluesta, hapenpuuttesta vai mistä, mutta jopa ravintolassa soivat ruotsalaisen Abban parhaiden panhuiluversiot vain ilahduttavat. Ihmiset ovat avuliaita ja kohteliaita, etenkin jos muukalainenkin jaksaa hymyillä. Toista oli Tintillä.

Perussa kukaan ei suostu auttamaan Tinttiä. Laamat sylkevät kapteeni Haddockia kasvoihin. Tintti puolustaa intiaanipoika Zorrinoa ja siitä kiitokseksi toinen intiaani antaa Tintille pienen riipuksen. Se kuulemma toimii vaaraa vastaan. 

Zorrino lähtee Tintin ja Haddockin oppaaksi.

Professori Tuhatkauno on viety Auringon temppeliin, inkojen pyhään paikkaan.


Kokalehtiä kokeilemaan

Elimistö tottuu korkeaan ilmanalaan yleensä muutamassa päivässä. Sitä odotellessa moni kärsii ankarasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Oireita voi lievittää juomalla kokateetä tai pureskelemalla kokapensaan lehtiä.

Perulaiselle lehtien pureskeleminen on samanlainen virkistävä hetki kuin kahvitauko meille.

Kokeilen. Jyskyttävä ja ajatukset sumentava päänsärky katoaa kymmenessä minuutissa, ja pursun energiaa.

Jo inkat tiesivät, että lehtien pureskelu vaimentaa nälkää, janoa, väsymystä ja kipua. Lehtien avulla he jaksoivat työskennellä ja kävellä pitkä matkoja raskaskulkuisessa vuoristossa ja sademetsässä. Kokapensaan lehdistä valmistetaan myös kokaiinia, mutta lehtien pureskelu ei ole huumekäyttöä.

Tuoreimmassa ranskankielisessä painoksessa myös viskin ystävä kapteeni Haddock kokeilee kokalehtiä vuoristotautiin. Vaikutus miellyttää ainakin ilmeen perusteella.

Vaativan vuori-, viidakko- ja vesiputousseikkailun jälkeen Tintti, kapteeni ­Haddock, Milou-koira ja Zorrino löytävät ­Auringon temppelin. Siellä inkajohtaja tuomitsee ­seurueen poltettavaksi roviolla.

He saavat kuitenkin päättää kuolinhetkensä. Tyrmässä Tintti huomaa mukaan tulleesta lehdestä, että tulossa on auringonpimennys. Sen aikana Tintti pyytää inkojen pyhää tähteä palaamaan. Koska Tintillä näyttää olevan hyvät suhteet aurinkoon, inkat vapauttavat seurueen ja näyttävät heille heimon kulta-aarteet.

Vieläkö on pitkä matka?

Aguas Calientesin kylään voi palata bussin sijaan jalan läpi sademetsän.

Kiemuraiset kuhmuraportaat tuntuvat raskailta, vaikka suunta on alaspäin. Vastaan kiipeää huohottavia turisteja. Monet kysyvät, vieläkö on pitkä matka.

Lapset tekevät poikkeuksen: on suunta ylös tai alas, he loikkivat kaksi porrasta kerrallaan.

Aguas Calientesin kylässä kävelykadun terassilla hämmästelen pisco sour -aperitiivi kädessäni vaellustani Machu Picchulla.

Mietin, minkälaista olisi vaeltaa Inka trail ja kiivetä Waynapicchulle, yli 350 metriä Machu Picchun yläpuolelle kohoavalle temppelivuorelle. Portaat sinne ovat kuulemma paikoin vain kengänlevyiset, mutta näkymät ovat unohtumattomat.

Vuoret lähellä – Cusco x 5

  1. Cusco on usein välietappi matkalla Machu Picchulle, inkojen Vanhalle Vuorelle. Sinne mennään Urubamba-joen laaksossa kulkevalla junalla. Matkaa on noin sata kilometriä, mutta aikaa kuluu lähes neljä tuntia, sillä juna kulkee 40 kilometrin tuntivauhtia.
  2. Junia on useita edullisesta paikallisjunasta luksusluokkaan.
  3. Noin 60 euroa suuntaansa maksa­vassa Vistadom-­luokassa hintaan kuuluu aamiainen quinoa-pannukakkuineen ja pinaattipiiraineen. Herkut tarjoillaan posliinilautasilta.
  4. Englannin ja espanjankielinen selostus kertoo matkan varrella olevista kylistä ja nähtävyyksistä.
  5. Vaunun kattoikkunasta voi ihailla vehreitä vuorenrinteitä ja jopa yli 5 000 metriin nousevia lumihuippuja. Aurinkolasit ovat junassa tarpeen häikäisysuojaksi.

Tuliaisvinkki: Käsitöiden mekka

  • Lampaan, laaman, alpakan ja alpakan poikasen villasta neulottuja laukkuja, myssyjä, huiveja ja käsineitä kaupataan joka puolella. ­Kalleimmissa kaupoissa hinnat ovat Suomen tasoa, mutta hyvälaatuisia ja kauniita tuotteita löytyy myös jopa muutamilla euroilla.
  • Mercado Artesanalin tapaan monilla toreilla ja etenkin hieman syrjemmäs­sä
    keskusaukiolta sijaitsevissa pikkuliikkeissä on hyvä hinta-laatusuhde. Myös San Franciscon aukiolle, muutaman korttelin päähän Plaza de Armasilta, kerääntyy toisinaan käsityöläismyyjiä.
  • Käsityöt ovat monelle köyhälle vuoristolaiselle elintärkeää lisätuloa, jolla lapset pääsevät kouluun. Käsityöt ovat senkin vuoksi hyvä tuliainen.

Marsupaisti pöytään

  • San Franciscon aukion tienoilla on paljon mukavia kahviloita ja ravintoloita, mutta rohkea jatkaa katetulle Mercado San Pedro -torille. Sieltä saa kaikkea astioista kasviksiin ja sianpäihin.
  • Vilkkaalla torilla voi seurata paikallisten kaupankäyntiä, mutta myös syödä pitkien pöytien ääressä heidän joukossaan. Perun kansallisherkkua, kokonaisena paistettua marsua tai laamaa ei torilounaaksi ole tarjolla, mutta nälkäisenä kaupunkikierrosta ei takuulla tarvitse jatkaa.
  • Kaupunki on täynnä loistoravintoloita kohtuuhintaisista fine dining -paikoista rentoihin kuppiloihin. Usein ravintoloiden sisäänkäynnit ovat sisäpihoilla tai portaiden päässä toisessa kerroksessa. On astuttava rohkeasti sisään porttikongista.

Kello viideltä bussijonoon

  • Moni saapuu Machu Picchu -radan pääteasemalle Aguas Calientesin kylään aamupäivästä ja vierailee rauniokaupungissa päiväsaikaan. Hienoin hetki Machu Picchulla on varhain aamulla. Portit avautuvat kuudelta, ja ensimmäinen bussi lähtee kuuden kilometrin päästä Aguas Calientesistä lähtee puolta tuntia aiemmin. Aamu­viideltä jono on jo lähes satametrinen.
  • Pienet kioskit linja-autojen kupeessa myyvät evästä. Moni syö aamiaisensa jonossa, osa ostaa sämpylän reppuun. Edessä on monen tunnin kävely Machu Picchulla, porttien sisäpuolella ei ole ostosmahdollisuuksia eikä vessoja.
  • Kun bussi kiipeää yli 400 metriä serpentiinitietä ylös, ymmärtää, miksi Machu Picchu paljastui maailmalle vasta 1911. Salainen kaupunki kätkeytyy vuoriston kasvillisuuteen täydellisesti. Näkymä alas laaksoon ja vuorten taakse on huima.

Hyvä tietää

Näin pääset perille

  • Lentoliput Helsinki-Lima-Helsinki välilaskulla esimerkiksi Amsterdamissa alkaen noin 1 000 euroa. Suomesta ei ole suoria lentoja Peruun.
  • Lima-Cusco-Lima -lennot alkaen noin 160 euroa.
  • Yhden yöpymisen matkapaketit Machu Picchulle junalla Vistadom-luokassa sisältäen opastuksen ja pääsylipun Machu Picchulle noin 450 euroa.
  • Euroopan unionin kansalainen ei tarvitse viisumia Peruun, jos matka kestää alle 90 päivää. Passin on kuitenkin oltava voimassa vähintään 6 kuukautta matkan alkaessa.

Paras aika matkustaa

  • Kevät ja alkusyksy. Cuscossa ja Machu Picchulla päivälämpötilat ovat vuoden ympäri noin 20 astetta, yöllä lokakuusta maaliskuun noin 6, huhtikuusta syyskuuhun 0-4 astetta. Kesäkuussa on kylmintä öisin. Sateisinta on marraskuusta huhtikuuhun.

SOS

  • Vuoristotauti on otettava vakavasti, sillä se voi johtaa jopa kuolemaan. Jos kokateen nauttiminen ei helpota oireita, esimerkiksi hotellin henkilökunnalta voi pyytää happipulloa.
  • Varaudu turistiripuliin ja muista käsihygienia.
  • Hanki kattava matkavakuutus, sillä yksityisten lääkäreiden ja sairaaloiden hintataso on kallis. Ota mukaan luotto­kortti, koska voi olla, ettei vakuutusyhtiön kortti kelpaa.
  • Suojaudu hyttysiltä pitkä­hihaisin ja -lahkeisin vaattein. Käytä hyttysmyrkkyä.
  • Suositeltavat rokotukset ovat kurkkumätä-jäykkäkouristus, MPR ja hepatiitti A. Osassa maata esiintyy keltakuumetta, mutta Cuscossa, Machu Picchussa, Limassa tai Inca Traililla ei tarvita kelta­kuumerokotusta. Myöskään malariaa ei esiinny näillä alueilla. Jos matkustat myös muilla alueilla Perussa, saatat tarvita rokotuksia. Tarkista ajankohtainen tilanne THL:n Matkailijan terveysoppaasta.

Artikkeli on julkaistu alunperin Matkaopas-lehdessä 2/2015.

Kykladien saaristo hehkuu lämpöä pitkälle syksyyn. Santorini on saarista suosituin. Seikkailijalle sopivat Tinos, Syros, Mykonos, Delos ja Andros.

1. SANTORINI

Maailman valokuvatuin auringonlasku

Seitsemältä on jo myöhäistä. Jos haluaa istua mukavasti auringon painuessa mereen, sopiva paikka pitää varata hyvissä ajoin. Oian kylään pakkautuu illallisaikaan tuhansia turisteja, kännykkäkamerat napsuvat.

Pinta-alaan nähden Santorinilla on enemmän matkailijoita kuin millään muulla Kreikan saarella, 1,5 miljoonaa vuodessa. Asukkaita on vain 12 000.

Saaren suosio perustuu jylhiin maisemiin mereen romahtaneen tulivuoren reunalla. Jyrkät, kapeat tiet vievät söpöihin pikkukyliin,
kuten Pyrgosiin, vaaleahiekkaiselle Monolithos-rannalle ja Faroksen majakalle. Saaren ajaa autolla päästä päähän noin tunnissa.

Huono puoli on korkea hintataso. Kolmen ruokalajin illallinen keskitason ravintolassa maksaa noin 50 euroa. Parhaat ateriat nautin Exo Gonian kylän Metaxy Mas -tavernassa ja Perivolos-rannan Sea Sidessa. Edullisinta on ostaa ruokaisia piirakoita leipomoista.

Ota mukaan hyvät kengät. Jos kunto kestää, kävele Skaroksen lohkareelle ja sieltä rantaan.

  • Viikko alkaen noin 600 e. Syys–lokakuu on miellyttävää matkustusaikaa.
  • santorini.gr

2. TINOS

Kappale aitoa kreikkalaista arkea

Tinoksen pääkaupungin satamakadulta nousee kukkulaa kohti leveä Leoforos Megalocharis -katu. Kadulla on pehmustettu kaista pyhiinvaeltajille, jotka konttaavat Panagia Evangelistran kirkkoon suutelemaan ihmeitä tekevää ikonia.

15. elokuuta kaistalla on ruuhkaa, kun kymmenettuhannet uskovat juhlivat Neitsyt Mariaa.

Muulloin Tinos on aito rauhallinen kreikkalaiskaupunki, jonka kivikujien liha- ja kalakauppojen, leipomoiden, souvlakikioskien ja kahviloiden luona on kivaa kuhinaa. Kalakaupan Markos-pelikaani kulkee vapaana.

Saarella on enimmäkseen kreikkalaisia matkailijoita, lentokenttä puuttuu.

Malamatenia-tavernassa saa Tinoksen yrttimakkaraa ja meizanosalataa, viereisen kirkon pihassa pidetään ristiäisjuhlia.

Kyliin pääsee bussilla. Panormos mon rauhallinen kalastajakylä, Volaxissa on korinpunojia. Dio Horian keskiaikaisesta kylästä on upeat maisemat merelle.

Saarella on 15 kilometriä hiekkarantaa. Moni ranta on autio suurimman osan vuodesta.

  • Lennä Ateenaan, ota bussi Rafinan satamaan, josta lautta vie perille kahdessa tunnissa.
  • tinos.gr

3. DELOS

Saaren kokoinen ulkoilmamuseo

Kun kävelee tuhansia vuosia vanhoissa kortteleissa, tulee epätodellinen tunne. Yleensä antiikin patsaat ja esineet ovat vitriineissä, mutta täällä ihailemme niitä raunioituneiden talojen ja temppelien sisäpihoilla. Monissa rakennuksissa on hienot mosaiikkilattiat.

Delos on Unescon maailmanperintökohde ja Kreikan merkittävimpiä arkeologisia alueita. Mytologiassa se tunnetaan jumalsisarusten Apollonin ja Artemiin synnyinsaarena.

Saarella ei ole mitään suojaa auringonpaisteelta, joten varaa peittävä vaatetus, aurinkovoidetta ja tarpeeksi juotavaa. Monilla on sateenvarjot päivänvarjona. Onneksi museon yhteydessä on pieni kahvio, josta saa kylmää juotavaa.

Hellenistisellä ajalla noin 100 eaa. Deloksella oli 30 000 asukasta, ja satama oli Välimeren vilkkaimpia. Nyt saarella asuu vain muutama kesätyöntekijä.

Kreikan valtio antoi paikan työmaaksi ranskalaisille arkeologeille vuonna 1872, ja siitä alkaen tutkittavaa on riittänyt. Kuuluisimmat jäännökset ovat leijonat, jotka sijoitettiin museoon. Esillä on kopioita.

Delokselle kannattaa ottaa uimapuku mukaan, sillä saari on täynnä rauhallisia kivirantoja.

  • Delokselle pääsee kesäisin laivalla Naxokselta ja Mykonokselta, josta laivalippu maksaa 20 e. Museolippu 6 e.
  • odysseus.culture.gr

4. MYKONOS

Bilettäjän paratiisi

Mereltä katsottuna Mykonos on kaunis, puhdas ja täydellisyydessään jopa hieman epätodellinen. nLaiva jää parin kilometrin päähän kaupungista, mutta satamasta tulee vesibussi vastaan.

Kaupunki on syötävän söpö, sinivalkoisia taloja, valkoisiksi kalkittuja kujia, laatuputiikkeja ja trendikkäitä kahviloita.

Sokkeloiset kujat ovat täynnä yllätyksiä. Kulman takana voi olla pramea kenkäliike tai pittoreski taidegalleria. Ylihinnoiteltu drinkki kannattaa juoda pikku-Venetsiassa tuulimyllyjen kupeessa. Ravintolapöydät ovat valaistun merenpohjan vieressä.

Mykonos on Santorinin ohella Kreikan kalleimpia paikkoja. Se on kreikkalaisen ja kansainvälisen suihkuseurapiirin suosikki.

Vapaa ilmapiiri viehättää seksuaalivähemmistöjä, ja sateenkaarilipuilla merkityissä baareissa bileet jatkuvat aamuun. Tunnelma on suvaitsevainen, ja heterot ja homot bailaavat sulassa sovussa.

Paradisen ja Super Paradisen rannoilla tanssitaan pöydillä ja muhinoidaan aurinkotuoleilla, mutta rauhaakin saarella riittää.

  • Tinokselta pääsee Mykonokselle monta kertaa päivässä. Matka kestää 20 minuuttia.
  • mykonos.gr

5. ANDROS

Vaatii vaivannäköä

Saaren pääkaupunkiin Androkseen tulemista ei haluta tehdä liian helpoksi. Satama on Gavriossa saaren länsirannikolla tunnin
bussimatkan päässä kaupungista.

Bussi keskustaan kiemurtelee kaunista reittiä rannikkoa pitkin. Matkalla näkyy hiekkaisia uimapoukamia. Reitti kulkee läpi Batsin kylän, jossa on eniten rantaturismia.

Andros on elegantti, rauhallinen ja vehrein kaikista Kykladeista. Vaikuttaa siltä, että saarella olisi vain paikallisia. Monilla varakkailla kreikkalaisilla on siellä asuntoja.

Kaupunkia halkoo pitkä pääkatu, jonka varrella on vaaleanpunaisia ja keltaisia taloja, erikoisliikkeitä ja kahviloita. Kaupungin sievä vanha osa on rakennettu kapealle kannakselle.

Kato Kastro on vanha linnake piskuisella saarella. Sinne voi kävellä tai kontata ikivanhaa kaiteetonta jyrkkää kaarisiltaa pitkin. Moni ui kaarisillan alla. Toinen uimapaikka on pienen keskusaukion kiviportaiden alapäästä mavautuva pitkä hiekkaranta.

Taksimatka satamasta kaupunkiin maksaa 45 euroa, bussimatka 5 euroa.

  • Laivalla Rafinasta Androkselle kahdessa tunnissa.

6. SYROS

Hieman kuin Italiassa

Laiva lipuu lahdenpoukamaan, Kykladien saariryhmän hallinnollisen pääkaupungin keskustaan. On pakko nielaista ihastuksesta, sillä Ermoupoulin kaupunki nousee amfiteatterimaisesti kahden kukkulan välistä.

Kaupungissa on vähän italialaistyylinen tunnelma. Sitä sanotaankin Pikku-Milanoksi. Keskustoria ympäröivät isot uusklassiset hallintorakennukset, joiden kivijaloissa on varjoisia kahviloita ja baareja.

Illalla aukiolla on leppoisa tunnelma. Lapset juoksevat kauniiksi hioutuneilla marmorilaatoilla ja vanhemmat seurailevat heitä nauttien samalla ouzoa ja mezealkupaloja. Lähistön kapeilla basaarikujilla on pieniä putiikkeja.

Kannattaa kiivetä marmoriportaita ylös kukkulalle, jossa on viehättävä keskiaikainen Ano Syros -kaupunginosa. Agios Giorgiosin kirkolta näkee 1200-luvulla rakennettuja taloja ja meren yli Tinokselle ja Delokselle.

Ermoupoli ei ole rantakohde, mutta Galissan ja Poseidonian kylissä on kauniit rannat. Taksi Galissaan maksaa 20 euroa.

  • Syrokselle pääsee Pireuksen satamasta mAteenasta ja Tinokselta tunnissa.
  • siros.gr

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Kolilla voi ihailla kansallismaisemaa korkeuksista, kallioluolien syvyyksistä, tuopin äärellä tai hevosen selästä.

1. Paljussa maan ja taivaan välissä

Saunan kiviset lauteet näyttävät pelottavan kuumilta, mutta varovainen kokeilu sormenpäällä paljastaa ne yllättävän viileiksi. Löylykaveri osaa kertoa, että vuolukiven sisällä kiertää vesijäähdytys.

Lasiseinän takana aukeaa komea maisema. Avaraa ikkunapintaa riittää, sillä Kolin laelle rakennettu kylpylä ottaa kaiken irti upeasta sijainnistaan.

Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.
Juhlava maisema antaa paljukylvylle lisähohtoa.

Parhaimmillaan maisema on ulkoterassille rakennetusta paljusta katsottuna. Tynnyrin 34-asteisessa vedessä tarkenee talvellakin.

Koli Relax Spa on pieni ja rauhallinen –ja sellaisena se halutaan pitää. Lapset ovat tervetulleita päiväsaikaan, mutta kello 16:n jälkeen ikäraja on 18 vuotta. Toisaalta kylpylän palvelut jaaltaatkin on suunniteltu aikuiseen makuun. Vesiliukumäkien sijaan tarjolla on jalkakylpyjä ja tunnelma-allas, jossa veden alla soi Jean Sibeliuksen Finlandia.

Pääsymaksu sisältää pyyhkeen, kylpytakin ja Lumenen kosmetiikkaa. Kuohuviinistä peritään lisämaksu.

2. Siedätyshoitoa ahtaan paikan kammoon

Kolilla rytisi jääkauden aikaan, kun vaara madaltui jäämassojen voimasta satoja metrejä.

Vetäytyvä jää jätti jälkeensä valtavia kivenlohkareita, joiden välissä kulkee eri kokoisia luolastoja. Niistä tunnetuin on Pirunkirkko, yli 30 metriä pitkä ja korkeimmillaan seitsenmetrinen luola, jossa rohkea matkaaja voi poiketa omalla vastuullaan.

Z-kirjaimen mallinen luola on vaikuttava kokemus - niin vaikuttava, että taidemaalari Eero Järnefelt kirjoitti sen seinään haltioituneena runon sata vuotta sitten.

Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.
Pirunkirkkoon pääsee vain ohjatulla retkellä.

Kolin hurjimmalle luolaseikkailulle pääsee vain ohjaajan kanssa. 127 metriä pitkä luolasto on matala, sokkeloinen ja eksyttävä. Jalkavaivoja potevalle retki ei sovi, sillä matkaa taitetaan kontaten ja ryömien. Polvisuojista huolimatta eteneminen panee myös vaatteet koville.

Paikoittain reitti on sen verran tiukka, että eteenpäin pääsee vain tikkusuorana hivuttautumalla, mutta oppaiden mukaan kukaan ei ole juuttunut tunneleihin. Ei ainakaan pysyvästi.

  • Pirunkirkolle on lyhyt matka Rantatieltä.
  • Luolavaellus 30 e, talvisin 40 e. Minimiryhmä 6 henkeä.
  • koliactiv.fi

3. Nelistäen ikimetsiin

Jäyhäntöpäkkä islanninhevonen on kuin tehty Suomen karuihin oloihin. Kolin juurella sijaitsevan Paimentuvan ratsastustilan issikat Snörp, Skjanni ja Fagri näyttävät olevan maisemassa kuin kotonaan. Pellon takana aukeava jylhä näkymä vie ajatukset ennemmin Amerikan Kalliovuorille kuin kotoisiin tunnelmiin.

Paimentuvan tilalla on yhdeksän islanninhevosta, joiden selässä retkeily onnistuu ympäri vuoden. Vain paukkupakkasilla reissu jää tekemättä.

Issikkavaellus sopii kaikille.
Issikkavaellus sopii kaikille.

Vaelluksella tahti on niin rauhallinen, että myös ensikertalainen pysyy hevosen selässä. Alkumatkan jännitys muuttuu hiljalleen ratsastuksen riemuksi. Kolmen tunnin matkalla ehtii nähdä niin kaunista peltomaisemaa kuin kaskenpolton jälkeen rauhassa kasvanutta yli satavuotiasta ikimetsää.

Seuraavan päivän ohjelmaa miettiessä kannattaa muistaa, että ratsastus rasittaa lihaksia, joita harva tulee muuten käyttäneeksi. Retken jälkeen olo on pari päivää hiukan jäykkä.

  • Matkailutila Paimentupa, Kotaniementie 1.
  • Kolmen tunnin ratsastus eväineen 70 e.
  • paimentupa.fi

4. Pikku Ranska keskellä kylää

Punamultainen pihapiiri keskellä Kolin pikkuruista keskustaa on kuin satukirjasta.

Kuin sadusta on myös Kolin Ryynäsen kahvilaa pyörittävien Jean-Francois ja Darja Flognyn tarina. Ranskalainen Jean-Francois, suomeksi Fransu, tuli Suomeen töihin, rakastui maahamme ja päätti perustaa ravintolan yhdessä Murmanskissa syntyneen vaimonsa kanssa. Sopivaa tilaa he etsivät pitkään, kunnes heitä onnisti.

1930-luvulla rakennettu punamullalla maalattu perinnetalo sai huoneisiinsa Kolin Ryynänen -nimisen ravintolan. Gastropubin tunnelma on yhtä aikaa hyvällä tavalla perisuomalainen ja kansainvälinen.

Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.
Ravintola toimii liki satavuotiaassa talossa.

Isäntäväki luottaa paikallisuuteen ravintolan ruuassa: kala tulee Pielisestä ja pihviliha paikalliselta tuottajalta. Ilahduttavan laaja olut- ja viskivalikoima taas kurkottaa rohkeasti Eurooppaan. Kahvin kanssa maistuvat korvapuustit.

Ravintolakäynnin jälkeen vierailija voi yöpyä Ryynäsen pihapiirissä idyllisessä aitassa. Päärakennuksen yläkerrassa on taiteilijaresidenssi, jota suomalaiset ja ulkomaiset ammattitaiteilijat voivat vuokrata edullisesti. Taiteilijaresidenssistä ja sen toiminnasta vastaa Kolin kulttuuriseura.

...sekä tietysti:

5. Ukko, akka ja kansallismaisema

Säveltäjä Jean Sibelius, taidemaalarit Pekka Halonen ja Eero Järnefelt sekä moni muu taiteen kultakauden mestari on iskostanut teoksillaan Pohjois-Karjalan korkeimman vaaran suomalaiseen sielunmaisemaan.

Kun seisoo Kolin korkeimmalla huipulla Ukko-Kolilla, on helppo ymmärtää kansallisromantikkojen intoilua. Alla aukeaa metsien vihreyttä ja järven sinisyyttä. Vieressä on Akka-Koli.

250 metriä alempana kimaltelee Suomen viidenneksi suurin järvi Pielinen, jonka vastaranta on kaukana katseen tavoittamattomissa. Täällä ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.
Kolilla ihmisen on helppo tuntea itsensä pieneksi.

Vaaran huippu on osa Kolin kansallispuistoa, jossa vierailee vuosittain yli 150 000 ihmistä. Heidän seassaan laiduntavat suomenlampaat ja kyyttölehmät.

Vaikka Kolin maasto on hyvin vaihtelevaa, osa poluista sopii myös liikuntarajoitteisille. Pisimmät merkityt reitit ovat yli 60 kilometriä pitkiä.

Jos patikointiin ei ole aikaa, luontokeskus Ukko kertoo alueen luonnosta ja historiasta.

Mäkisen metsämaaston lisäksi Kolin kansallispuistoon voi tutustua myös Pielisen rannalla tai ainutlaatuisilla Hiekkasaarilla, jonne järjestetään kesäisin venekyytejä.

Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.
Suomenlampaat kuuluvat Kolin maisemiin.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.