Matkustaminen herättää ihmisissä paljon tunteita ja sitä kautta monia hyviä muistoja. Mutta mitkä näistä ovat ylitse muiden? Viisi matkailijaa kertoo ikimuistoisista hetkistään ulkomailla.

”Päivässä jopa 60 kilometriä pyöräilyä”

Esa, 69, on käynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana useamman kerran pyöräilemässä Ranskassa. Siellä Esaa kiinnostaa hyvä ruoka, vaihtelevat maisemat, tietenkin hyvä matkaseura ja itse pyöräily hyvillä polkupyörillä.

Hän on ollut aina matkatoimiston suomalaisporukoille järjestämillä reissuilla. Ne ovat sijoittuneet muun muassa Normandiaan, Provenceen ja Elsassiin. Reissut ovat yleensä olleet noin viikon mittaisia.

– Päivässä pyöräillään joskus jopa 60 kilometriä, mutta yleensä päiväreissut ovat olleet noin 40 kilometriä, Esa kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nämä reissut ovat olleet Esasta mukavia, koska oppaat olivat suunnitelleet reitit erittäin hyvin eikä matkalaisten tarvinnut kuin seurata oppaita. Reitit kulkivat aina vaihtelevissa maisemissa miellyttäviä pikkuteitä pitkin pienten kylien ja kaupunkien kautta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Oli mutkia ja mäkiä, Esa muistelee.

Hyvät vaihdepyörät mahdollistivat isotkin korkeuserot. Matkalla syötiin ja juotiin ranskalainen retkilounas luonnossa.

– Toukokuussa keli ei ollut liian kuuma eikä kylmä, Esa kertoo.

 

”Eihän suomalainen pääse normaalisti niin lähelle sellaista eläintä”

66-vuotias maailmanmatkaaja Olli on matkustellut Australiassa ja Etelä-Afrikassa, ja lisäksi hän on käynyt kaikissa Euroopan maissa paitsi Islannissa. Hänellä on paljon muistoja, mutta yksi nousee ylitse satojen muiden.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Olli oli vaimonsa kanssa matkalla Australiassa. He kiertelivät siellä ympäriinsä ja päätyivät muuan majataloon. Siellä olivat erittäin mukavat isännät.

Päivisin pihalle ilmestyi aina kenguruita syömään. Majatalon isännät syöttivät niitä tuttipulloilla sekä pyysivät myös Ollia ja hänen vaimoansakin mukaan.

– Eihän tämmöinen suomalainen pääse normaalisti koskaan niin lähelle sellaista loikkivaa eläintä, Olli naurahtaa.

Olli pääsi syöttämään kengurua Australian-matkallaan.
Olli pääsi syöttämään kengurua Australian-matkallaan.

 

”Idyllinen matkakohde”

76-vuotias Airi on elämänsä aikana ehtinyt asua 30 vuotta Englannissa ja hänen tyttärensä asuu siellä vieläkin. Englannissa asuessaan hän lenkkeili välillä yksin, mutta yleensä lastensa kanssa.

Airin lempipaikka on Keski-Englannissa sijaitseva Peak Districtin kansallispuisto. Viime reissullaan Peak Districtille Airin seurana olivat hänen lapsensa, veljensä ja muita sukulaisia. Siellä ollessaan he lenkkeilivät, pelasivat petankkia ja muita englantilaisia pelejä.

– Peak District on idyllinen matkakohde niin lapsiperheille kuin muille, Airi suosittelee lämpimästi.

 

”Tällaista matkaa ei normaali ihminen koe useampaa kertaa”

Petteri, 42, on kokenut Euroopan matkailija, mutta Petteri on myös käynyt Yhdysvalloissa muutamaan kertaan.

Petterin ollessa vasta 12-vuotias hän matkusti perheineen keskelle Tyyntämerta saarivaltioon nimeltä Länsi-Samoa. Petterin tie johti sinne hänen äitinsä siskon miehen työn takia, sillä hän työskenteli YK:n sisäisessä kehitysyhteistyöjärjestössä ja sai komennuksen Länsi-Samoalle.

– Vanhempani päättivät, että tämä on semmoinen reissu, jonne lähdetään myös lapsien kanssa. Tällaista matkaa ei normaali ihminen koe useampaa kertaa elämänsä aikana, Petteri muistelee.

Matkaseurueeseen kuuluivat Petteri, isosisko, vanhemmat, äidin sisko ja hänen miehensä. Ensin he lähtivät Yhdysvaltoihin Los Angelesiin. Siellä he kävivät Disneylandissa ja Universal studiolla. Sieltä lennettiin keskelle Tyyntä valtamerta Fidjin saarelle Länsi-Samoalle, joka oli pienen Petterin mielestä aivan uskomaton paikka, sillä se oli kuin eri maailma.

"Suurin osa paikallisista asui taloissa, joissa oli katto, jota kannattelivat pilarit. Niiden ympärille laskettiin yöksi bambuverhot."

– Siellä ihmiset elivät meidän näkökulmastamme köyhyydessä, mutta eivät he oikeastaan olleet köyhiä. Heillä oli ruokaa ja juomaa, lämpöä ja vaatteita. Suurin osa paikallisista asui taloissa, joissa oli katto, jota kannattelivat pilarit. Niiden ympärille laskettiin yöksi bambuverhot, Petteri kuvailee.

Paras juttu Länsi-Samoalla oli Petterin mielestä snorklaaminen kristallinkirkkaissa vesissä. Saarta ympäröi suuri koralliriutta, joten haivaaraa ei ollut. Kun veteen käveli vyötäröön asti ja laittoi pään veden alle, näki kaikki maailman värit kaloissa ja koralleissa.

– Se oli uskomatonta, Petteri muistaa yhä.

 

”Rahoja ei saanut viedä Suomeen”

67-vuotias Anneli on matkustanut Mallorcalla, Kreetalla, Saksassa ja Neuvostoliitossa. Mieleenpainunein matkakohde vuosien varrella on ollut Neuvosto-Moskova. Sinne hän meni vanhempiensa ja ystävättärensä kanssa. Anneli oli silloin 14-vuotias. Neuvosto-Moskova jäi mieleen etenkin paikan kurin ja järjestelmällisyyden takia.

– Rahat piti ostaa kadulta eikä niitä saanut viedä Suomeen, Anneli muistelee.

Matkustaminen Neuvostoliittoon ei olisi onnistunut kunnolla, jos Annelin ystävä ei olisi ollut töissä suurlähetystössä. Paikkoja turisteille ei ollut, joten oli hyvä, että seurueella oli oppaana suurlähetystön työntekijä, jonka kautta he pääsivät paikkoihin ja tiesivät, mitä pitää tehdä.

Anneli kävi matkalla eläintarhassa ja Bolshoi-teatterissa. Teatterissa esitettiin Joutsenlampi-baletti. He vierailivat myös Neuvostoliiton saavutusten näyttelyssä.

Tämän jutun ovat kirjoittaneet helsinkiläisen Hiidenkiven peruskoulun 8C:n oppilaat, jotka opiskelevat mediapainotteisella luokalla. He harjoittelivat lehtijutun kirjoittamista vapaavalintaisesta aiheesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla