Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät. 
Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät. 

Urosleijona lompsii auton vierestä ja norsulauma tulee kylpemään pöydän viereen. Ihminen on Etelä-Afrikan safarilla kuin keskellä luontodokumenttia.

Kello viisi aamulla teltan ulkopuolelta kuuluu kumea rummutus, hotellin herätyssoitto afrikkalaiseen tapaan. Kurkistan oviaukosta. Tarjoilija lähestyy iso tarjotin päänsä päällä. Aamukahvini saapuu.

Teltan terassilla kahvia juodessa ihailen päivään valmistautuvaa savannia. Yhtäkkiä jostain ilmestyy karvainen pikkukäsi, joka nappaa sokerin tarjottimelta. Vihermarakatit ovat persoja makealle.

Leirimme sijaitsee Manyeletin yksityisellä suojelualueella Etelä-Afrikan tunnetuimman kansallispuiston Krugerin länsireunalla.

Puistojen välillä ei ole aitoja estämässä eläinten liikkumista. Ihmisiä yksityisiin puistoihin sen sijaan päästetään rajoitetusti, jottei synny tungosta, kuten Krugerissa voi käydä. Krugerin alueella on enemmän nisäkäslajeja kuin muissa afrikkalaisissa luonnonpuistoissa, lähes 150.

Leirillä on 12 kahden hengen kanvaasitelttaa. Oppaan lisäksi ryhmässä on parikymmentä matkalaista, henkilökuntaa on 12. Ryhmämme ikähaitari on iso. Viikon aikana juhlimme 45-vuotishääpäivää ja 40-vuotissyntymäpäivää. Mukana on isoäiti ja hänen kaksi lapsenlastaan.

Savannin tositelevisio

Aamusafari alkaa puoli kuusi. Eläinten jäljittäjä hyppää auton edessä olevalle tuolilleen. Kun auto käynnistyy, puista kuuluu kohahdus. Marakatit hyppäävät tarkistamaan aamukahvitarjottimet.

Leirillä ja sen lähistöllä on havaittu leijonan tassun jälkiä. Herkempiuniset ovat kuulleet yöllä leijo­nien karjahtelua. Alueen safarioppaat vaihtavat havaintojaan radiopuhelimilla. Auto kääntyy pois hiekkatieltä, ja ajamme keikkuen puskien seassa. Iso puhvelilauma katsoo puiden takaa menoamme.

Opas pysäyttää auton. Pensaiden takana aivan lähellämme loikoilee raukean näköinen leijonalauma. Joku liikauttaa laiskasti tassuaan.

Yksi naarasleijonista nousee ylös. Hitaasti mutta määrätietoisen näköisenä se kulkee savannin poikki. Kohta muutkin leijonat lähtevät, viuhkamaisesti eri suuntiin. Viimeisenä nousee ylös uros. Se tallustelee automme vierestä.

Opas kääntää auton ja painaa kaasua. Pomppivan ajomatkan jälkeen selviää, mikä sai leijonat liikkeelle. Iso puhveli on saarrettu. Se uhittelee leijonia sarvillaan. Hetken jo näyttää siltä, että puhveli selviytyy voittajana. Mutta kohta naarasleijona on puhvelin selässä. Puhveli mylvii hädissään. Urosleijonakin on saapunut paikalle ja auttaa painamaan puhvelia maahan.

Puhveli korahtelee. Yksi leijona tarraa puhvelin turpaan ja alkaa tukehduttaa sitä. Viimeisen kuoliniskun tekee urosleijona, se puraisee puhvelia kaulasta.
Seuraamme jännitysnäytelmää henkeämme pidätellen.

Emme ilmeisesti ole ainoita, joiden sydän läpättää. Saalistamiseen osallistuneet leijonat makaavat voipuneen näköisinä ruohikolla. Pennut päästetään apajille. Ne alkavat syödä puhvelia helpoimmista päistä, turvasta ja perästä.

Ensimmäiset korppikotkat ilmestyvät taivaalle.

Kymmenisen vuotta Manyeletissa työskennellyt oppaamme Fanuel Mahtebula sanoo, että vastaavaa draamaa saa todistaa pari kertaa vuodessa. Olimme siis onnekkaita.

Ihmisiä, ei kiinnosta

Varsinainen aamiainen tarjoillaan leirillä aamusafarin jälkeen. Hedelmiä, jogurttia, vastapuristettua mehua, kananmunia, pekonia ja makkaroita. Savannin keskelläkin kattaukseen kuuluvat posliiniastiat ja tärkätyt kankaiset lautasliinat.
Aamiaisen keskeyttää iso norsulauma, joka on tullut juomaan lammesta leirin vieressä. Henkilökunnan mukaan kuivana aikana norsut saattavat hörpätä vettä leirin uima-altaasta.

Villieläimet eivät ole kiinnostuneita ihmisistä eikä niistä ole vaaraa. Toki luontokappaleisiin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja olla häiritsemättä niitä.

– Eläimet eivät ole täällä meitä varten. Tämä ei ole eläintarha vaan eläinten elinalue, leirejä pyörittävä Claes Ingvorsen sanoo.

Manyeleti oli apartheidin aikaan Etelä-Afrikan ainoa villieläinpuisto, jonne päästettiin mustia. Harvalla heistä oli varaa matkustaa eikä Manyeletissa kehitetty matkailupalveluja niin kuin valkoiselle väelle suunnatuissa puistoissa. Manyeletissa on yhä vain muhkuraisia hiekkateitä ja muutama majoitusleiri.

– Meille on vain etu, ettei alue ole niin kehittynyt, se on pysynyt turmeltumattomana. Monet safarimatkailijat arvostavat aitoa luontoa ja väljyyttä, Ingvorsen sanoo.

Sarvijauheesta mieskuntoa

Iltasafarille lähdetään kello 16. Impalalaumassa on uusia jäseniä. Vajaan vuorokauden ikäisten impaloiden kulku hennoilla tikkujaloilla sujuu jo melko hyvin. Ne nousevat jaloilleen vain minuutteja syntymänsä jälkeen.
Oppaamme ovat onkineet selville, että lähellä liikkuu kaksi sarvikuonoa.

Sarvikuonokanta vähenee kaikkialla Afrikassa uhkaavaa tahtia. Syynä on salametsästys. Erityisesti Aasiassa sarvikuonon jauhetun sarven uskotaan lisäävän potenssia. Vaikka sarvi on samaa ainetta kuin kynnet, kilosta jauhetta maksetaan enemmän kuin vastaavasta määrästä heroiinia.

Riistanvartijat etsivät jatkuvasti salametsästäjiä autoilla ja helikoptereilla. Siitä huolimatta kansainvälisten rikollisliigojen johtama salametsästys vain lisääntyy.
Jeeppi kaartaa ruohoniitylle. Iltapäivän auringossa seisoskelee kaksi salametsästykseltä toistaiseksi säästynyttä leveähuulisarvikuonoa.

Baari pystyyn savannille

Jeeppi pysähtyy paikkaan, jossa turistit saavat nousta autosta. Hetkessä auton eteen on kiinnitetty pöytätaso ja loihdittu täydellinen baari.

Aurinko laskee savannin taakse  ja kuumuus hellittää. Läheisellä lammella norsulapset kylpevät ja ruiskuttavat kärsillään vettä. Pusikosta lehahtaa raskaaseen lentoon kaksi Afrikan hanhea. Ehdottomasti elämäni elämyksellisin gin tonic.

Ilta pimenee, ja jeepin tähystäjä etsii valonheittäjällä puskista nähtävää. Hän suuntaa valon leopardiin.

Safarin aikana marakatit ovat panneet töpinäksi naapuriteltassa. Kylpyhuoneesta on hävinnyt hammasharja. Henkilökunta muistuttaa, että lääkkeet, kosmetiikkatavarat ja ruokatarpeet kannattaa ehdottomasti säilyttää teltoissa olevissa arkuissa, niitä apinat eivät osaa avata.

Illallisella valitsen pääruuaksi strutsia. Pinotage-rypäleestä valmistettu viini on erinomaista. Jälkiruuan jälkeen keittiöstä tulee jonossa leirin koko henkilökunta. Saamme hienon afrikkalaisen tanssi- ja lauluesityksen.

Vaikea kuvitella, että Suomessa turistibussin kuljettaja, keittiömestari, eräopas ja tarjoilijat panisivat pystyyn kansantanssiesityksen viihdyttääkseen asiakkaitaan. Mietin, miksi me eurooppalaiset olemme niin vaisuja.

Pimeällä leirissä saa liikkua ainoastaan henkilökunnan saattamana. Oppaani näyttää minulle taskulampulla hyeenan jälkiä polulla.

Teltassani moskiittoverkon alla kuuntelen ennen unen tuloa savannin ääniä. Rasahduksia, ropinaa, siritystä, törähtelyä. Jalkalamppuun kotiutunut miniatyyrisammakko liikahtaa hiukkasen. Pikkuisiin kotieläimiin tottuu yllättävän helposti. Ulkoa kuuluu outoa käkätystä. Onkohan se hyeenan naurua?

Käytännön vinkit safarille

  • Suomesta järjestetään pakettimatkoja Manyeletiin ja muualle Krugerin alueelle. Matkoihin sisältyvät lennot, bussikuljetukset, majoitus, täysi­hoito, safariajot sekä suomalaisen ja paikallisten oppaiden palvelut. 10 päivän pakettimatkan hinta alkaen 2 000 euroa henkilöltä.
  •  Johannesburg on lähin iso lentokenttä. Sinne lennetään Helsingistä Frankfurtin, Lontoon tai jonkun muun ison eurooppalaisen kentän kautta. Mannertenvälinen lento kestää 10–11 tuntia. Johannesburgin lentokentältä on Manyeletiin noin 500 kilometriä, 6–7 tunnin ajo.
  • Omatoimimatkailijan vuorokausi hyvätasoisessa majapaikassa täysi-
    hoitoineen ja safareineen maksaa 250–500 euroa, sesongista ja paikasta riippuen.
  • Safarimatka sopii lähes kaikille, kouluikäisistä senioreihin. Kolmisen tuntia kerrallaan kestävät safarit tehdään jeepeillä, useimmiten varhain aamulla ja iltapäivällä. Matkalle riittää normaali peruskunto, liikuntarajoitteisille matka ei sovi.
  • Teltoissa tai mökeissä on mukavuudet, mutta ötököitä on mahdotonta välttää. Malarian riski on pieni, mutta estolääkitystä suositellaan. Riittää, että normaalit rokotukset ovat voimassa. Ota mukaan ainakin kiikarit, tasku- tai otsalamppu ja kamera. Lämmin fleece tai muu takki on tarpeen,
    koska aamuisin saattaa olla viileää ja safariajolla voi käydä viima.