Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät. 
Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät. 

Urosleijona lompsii auton vierestä ja norsulauma tulee kylpemään pöydän viereen. Ihminen on Etelä-Afrikan safarilla kuin keskellä luontodokumenttia.

Kello viisi aamulla teltan ulkopuolelta kuuluu kumea rummutus, hotellin herätyssoitto afrikkalaiseen tapaan. Kurkistan oviaukosta. Tarjoilija lähestyy iso tarjotin päänsä päällä. Aamukahvini saapuu.

Teltan terassilla kahvia juodessa ihailen päivään valmistautuvaa savannia. Yhtäkkiä jostain ilmestyy karvainen pikkukäsi, joka nappaa sokerin tarjottimelta. Vihermarakatit ovat persoja makealle.

Leirimme sijaitsee Manyeletin yksityisellä suojelualueella Etelä-Afrikan tunnetuimman kansallispuiston Krugerin länsireunalla.

Puistojen välillä ei ole aitoja estämässä eläinten liikkumista. Ihmisiä yksityisiin puistoihin sen sijaan päästetään rajoitetusti, jottei synny tungosta, kuten Krugerissa voi käydä. Krugerin alueella on enemmän nisäkäslajeja kuin muissa afrikkalaisissa luonnonpuistoissa, lähes 150.

Leirillä on 12 kahden hengen kanvaasitelttaa. Oppaan lisäksi ryhmässä on parikymmentä matkalaista, henkilökuntaa on 12. Ryhmämme ikähaitari on iso. Viikon aikana juhlimme 45-vuotishääpäivää ja 40-vuotissyntymäpäivää. Mukana on isoäiti ja hänen kaksi lapsenlastaan.

Savannin tositelevisio

Aamusafari alkaa puoli kuusi. Eläinten jäljittäjä hyppää auton edessä olevalle tuolilleen. Kun auto käynnistyy, puista kuuluu kohahdus. Marakatit hyppäävät tarkistamaan aamukahvitarjottimet.

Leirillä ja sen lähistöllä on havaittu leijonan tassun jälkiä. Herkempiuniset ovat kuulleet yöllä leijo­nien karjahtelua. Alueen safarioppaat vaihtavat havaintojaan radiopuhelimilla. Auto kääntyy pois hiekkatieltä, ja ajamme keikkuen puskien seassa. Iso puhvelilauma katsoo puiden takaa menoamme.

Opas pysäyttää auton. Pensaiden takana aivan lähellämme loikoilee raukean näköinen leijonalauma. Joku liikauttaa laiskasti tassuaan.

Yksi naarasleijonista nousee ylös. Hitaasti mutta määrätietoisen näköisenä se kulkee savannin poikki. Kohta muutkin leijonat lähtevät, viuhkamaisesti eri suuntiin. Viimeisenä nousee ylös uros. Se tallustelee automme vierestä.

Opas kääntää auton ja painaa kaasua. Pomppivan ajomatkan jälkeen selviää, mikä sai leijonat liikkeelle. Iso puhveli on saarrettu. Se uhittelee leijonia sarvillaan. Hetken jo näyttää siltä, että puhveli selviytyy voittajana. Mutta kohta naarasleijona on puhvelin selässä. Puhveli mylvii hädissään. Urosleijonakin on saapunut paikalle ja auttaa painamaan puhvelia maahan.

Puhveli korahtelee. Yksi leijona tarraa puhvelin turpaan ja alkaa tukehduttaa sitä. Viimeisen kuoliniskun tekee urosleijona, se puraisee puhvelia kaulasta.
Seuraamme jännitysnäytelmää henkeämme pidätellen.

Emme ilmeisesti ole ainoita, joiden sydän läpättää. Saalistamiseen osallistuneet leijonat makaavat voipuneen näköisinä ruohikolla. Pennut päästetään apajille. Ne alkavat syödä puhvelia helpoimmista päistä, turvasta ja perästä.

Ensimmäiset korppikotkat ilmestyvät taivaalle.

Kymmenisen vuotta Manyeletissa työskennellyt oppaamme Fanuel Mahtebula sanoo, että vastaavaa draamaa saa todistaa pari kertaa vuodessa. Olimme siis onnekkaita.

Ihmisiä, ei kiinnosta

Varsinainen aamiainen tarjoillaan leirillä aamusafarin jälkeen. Hedelmiä, jogurttia, vastapuristettua mehua, kananmunia, pekonia ja makkaroita. Savannin keskelläkin kattaukseen kuuluvat posliiniastiat ja tärkätyt kankaiset lautasliinat.
Aamiaisen keskeyttää iso norsulauma, joka on tullut juomaan lammesta leirin vieressä. Henkilökunnan mukaan kuivana aikana norsut saattavat hörpätä vettä leirin uima-altaasta.

Villieläimet eivät ole kiinnostuneita ihmisistä eikä niistä ole vaaraa. Toki luontokappaleisiin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja olla häiritsemättä niitä.

– Eläimet eivät ole täällä meitä varten. Tämä ei ole eläintarha vaan eläinten elinalue, leirejä pyörittävä Claes Ingvorsen sanoo.

Manyeleti oli apartheidin aikaan Etelä-Afrikan ainoa villieläinpuisto, jonne päästettiin mustia. Harvalla heistä oli varaa matkustaa eikä Manyeletissa kehitetty matkailupalveluja niin kuin valkoiselle väelle suunnatuissa puistoissa. Manyeletissa on yhä vain muhkuraisia hiekkateitä ja muutama majoitusleiri.

– Meille on vain etu, ettei alue ole niin kehittynyt, se on pysynyt turmeltumattomana. Monet safarimatkailijat arvostavat aitoa luontoa ja väljyyttä, Ingvorsen sanoo.

Sarvijauheesta mieskuntoa

Iltasafarille lähdetään kello 16. Impalalaumassa on uusia jäseniä. Vajaan vuorokauden ikäisten impaloiden kulku hennoilla tikkujaloilla sujuu jo melko hyvin. Ne nousevat jaloilleen vain minuutteja syntymänsä jälkeen.
Oppaamme ovat onkineet selville, että lähellä liikkuu kaksi sarvikuonoa.

Sarvikuonokanta vähenee kaikkialla Afrikassa uhkaavaa tahtia. Syynä on salametsästys. Erityisesti Aasiassa sarvikuonon jauhetun sarven uskotaan lisäävän potenssia. Vaikka sarvi on samaa ainetta kuin kynnet, kilosta jauhetta maksetaan enemmän kuin vastaavasta määrästä heroiinia.

Riistanvartijat etsivät jatkuvasti salametsästäjiä autoilla ja helikoptereilla. Siitä huolimatta kansainvälisten rikollisliigojen johtama salametsästys vain lisääntyy.
Jeeppi kaartaa ruohoniitylle. Iltapäivän auringossa seisoskelee kaksi salametsästykseltä toistaiseksi säästynyttä leveähuulisarvikuonoa.

Baari pystyyn savannille

Jeeppi pysähtyy paikkaan, jossa turistit saavat nousta autosta. Hetkessä auton eteen on kiinnitetty pöytätaso ja loihdittu täydellinen baari.

Aurinko laskee savannin taakse  ja kuumuus hellittää. Läheisellä lammella norsulapset kylpevät ja ruiskuttavat kärsillään vettä. Pusikosta lehahtaa raskaaseen lentoon kaksi Afrikan hanhea. Ehdottomasti elämäni elämyksellisin gin tonic.

Ilta pimenee, ja jeepin tähystäjä etsii valonheittäjällä puskista nähtävää. Hän suuntaa valon leopardiin.

Safarin aikana marakatit ovat panneet töpinäksi naapuriteltassa. Kylpyhuoneesta on hävinnyt hammasharja. Henkilökunta muistuttaa, että lääkkeet, kosmetiikkatavarat ja ruokatarpeet kannattaa ehdottomasti säilyttää teltoissa olevissa arkuissa, niitä apinat eivät osaa avata.

Illallisella valitsen pääruuaksi strutsia. Pinotage-rypäleestä valmistettu viini on erinomaista. Jälkiruuan jälkeen keittiöstä tulee jonossa leirin koko henkilökunta. Saamme hienon afrikkalaisen tanssi- ja lauluesityksen.

Vaikea kuvitella, että Suomessa turistibussin kuljettaja, keittiömestari, eräopas ja tarjoilijat panisivat pystyyn kansantanssiesityksen viihdyttääkseen asiakkaitaan. Mietin, miksi me eurooppalaiset olemme niin vaisuja.

Pimeällä leirissä saa liikkua ainoastaan henkilökunnan saattamana. Oppaani näyttää minulle taskulampulla hyeenan jälkiä polulla.

Teltassani moskiittoverkon alla kuuntelen ennen unen tuloa savannin ääniä. Rasahduksia, ropinaa, siritystä, törähtelyä. Jalkalamppuun kotiutunut miniatyyrisammakko liikahtaa hiukkasen. Pikkuisiin kotieläimiin tottuu yllättävän helposti. Ulkoa kuuluu outoa käkätystä. Onkohan se hyeenan naurua?

Käytännön vinkit safarille

  • Suomesta järjestetään pakettimatkoja Manyeletiin ja muualle Krugerin alueelle. Matkoihin sisältyvät lennot, bussikuljetukset, majoitus, täysi­hoito, safariajot sekä suomalaisen ja paikallisten oppaiden palvelut. 10 päivän pakettimatkan hinta alkaen 2 000 euroa henkilöltä.
  •  Johannesburg on lähin iso lentokenttä. Sinne lennetään Helsingistä Frankfurtin, Lontoon tai jonkun muun ison eurooppalaisen kentän kautta. Mannertenvälinen lento kestää 10–11 tuntia. Johannesburgin lentokentältä on Manyeletiin noin 500 kilometriä, 6–7 tunnin ajo.
  • Omatoimimatkailijan vuorokausi hyvätasoisessa majapaikassa täysi-
    hoitoineen ja safareineen maksaa 250–500 euroa, sesongista ja paikasta riippuen.
  • Safarimatka sopii lähes kaikille, kouluikäisistä senioreihin. Kolmisen tuntia kerrallaan kestävät safarit tehdään jeepeillä, useimmiten varhain aamulla ja iltapäivällä. Matkalle riittää normaali peruskunto, liikuntarajoitteisille matka ei sovi.
  • Teltoissa tai mökeissä on mukavuudet, mutta ötököitä on mahdotonta välttää. Malarian riski on pieni, mutta estolääkitystä suositellaan. Riittää, että normaalit rokotukset ovat voimassa. Ota mukaan ainakin kiikarit, tasku- tai otsalamppu ja kamera. Lämmin fleece tai muu takki on tarpeen,
    koska aamuisin saattaa olla viileää ja safariajolla voi käydä viima.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com