Piironginlaatikosta löytyi vanhoja ja rikkinäisiä kultakoruja. Kannattaisiko ne myydä romukultana? Kysyimme 7 yleisintä kysymystä alan ammattilaisilta.

Myyntiä voi harkita, jos koruilla ei ole käyttöä eikä tunnearvoa. Suvussa perintönä kulkeneita esineitä ei kannata myydä. Vaikka ne eivät olisi itselle tärkeitä, jälkipolvet voivat innostua niistä. Design-korut ja historiallisesti arvokkaat esineet on järkevintä myydä esimerkiksi huutokaupassa.

  1. Paljonko kultaesineistä saa rahaa?

    Arvo riippuu painosta ja kultapitoisuudesta. Kultapitoisuutta mitataan karaatteina. Puhdas kulta on 24 karaattia Suomessa yleisimmin myytävä kulta on pitoisuudeltaan 14 karaattia eli siinä on kultaa vähintään 58,3 prosenttia kokonaispainosta.
    Tällä hetkellä kulta maksaa noin 38 euroa grammalta puhdasta kultaa. Hintavaihtelua voi seurata vaikkapa osoitteissa www.lbma.org.uk ja www.kitco.com.

  2. Mihin esineet voi myydä?

    Kultaesineet voi viedä arvioitavaksi ja myytäväksi erityisiin kullanostoliikkeisiin tai kultasepälle.
    Osa yrityksistä tekee myös kiertueita pienemmille paikkakunnille. Monella on nettikauppa, jolloin kultaesineet lähetetään yritykseen postitse.
    Kultaa ostetaan sulatettavaksi. Sulatettu kulta menee kiertoon ja sitä käytetään muun muassa uusien korujen ja sijoituskultakolikoiden tai -laattojen valmistukseen. Myös elektroniikkateollisuus käyttää kultaa.

  3. Vaihteleeko hinta ostajan mukaan?

    Kyllä, siksi hinta-arvio kannattaa kysyä tutulta kultasepältä ja useammasta kultaa ostavasta yrityksestä. Sekin vaikuttaa, sulattaako yritys kullan itse vai myykö eteenpäin. Isommista eristä maksetaan yleensä enemmän kuin pienistä. Kultaseppä saattaa ottaa vanhan korun osana maksua uuteen koruun, mutta hinta voi olla alhaisempi kuin raaka-aineeksi myyty kulta.

  4. Onko nyt sopiva aika myydä kultaesineitä?

    Kullan hinta nousi ensin noin 10 vuotta. Nyt hinta on laskusuunnassa. Yleensä kulta on sijoituskohteena kuitenkin yksi vakaimmista, eikä hinta tulevaisuudessakaan varmaan ainakaan romahda.

  5. Voinko itse koettaa arvioida esineen kultapitoisuutta?

    Kultapitoisuus näkyy leimoista. Leimoista ja nimikirjaimista voi käydä ilmi myös tuotteen ikä ja korun suunnittelija. Siispä suurennuslasi käteen! On aina mahdollista, että laatikossa lojunut kultajötikkä onkin design-koru, josta saa enemmän rahaa huutokaupassa kuin raaka-aineena. Lisää tietoa www.leimat.fi.

  6. Voiko kullan ostajiin luottaa?

    Jos joku tarjoaa huomattavasti korkeampaa hintaa kuin muut, saattaa olla, ettei maksua koskaan kuulu. Ole tarkkana siitä, että esineesi arvioidaan ja punnitaan nähtesi. Vaa’an on oltava Tukesin tarkastama ja hyväksymä. Tarkista myös yrityksen luottoluokitus ja kysele muiden ihmisten kokemuksia. Luotettava ostaja haluaa tietää, kuka myyjä on ja ovatko esineet varmasti hänen.

  7. Mikä on kullan myyjän kuluttajasuoja?

    Kun yksityishenkilö myy kultaesineitä, hän ei ole kuluttaja, joten tapahtuma ei kuulu kuluttajasuojalain piiriin. Tarkista kaupan ehdot ennen kaupankäyntiä ja se, että hinta-arvio on ilmainen. Myynnistä on saatava todistus, joista käy ilmi esineiden kultapitoisuus ja paino. Tarkista, minkälainen järjestelmä verkkokauppaa tekevällä yrityksellä on sen varmistamiseksi, että he arvioivat nimenomaan sinun tuotteesi. Joillain yrityksillä on verkkosivusto, johon rekisteröitymällä pääset tutkimaan omien tuotteittesi ostoa.

Asiantuntijoina Suomen Pankin kultamarkkina-analyytikko Eija Salavirta, Suomen kultaseppien liiton toimitusjohtaja Alf Larsson ja Kulta Rahaksi Oy:n toimitusjohtaja Matti Tiainen.

Paljonkohan tästä saisi?

  • Vanha vihkisormus: Keskimäärin 30–130 euroa. Paksu 1940-luvun sormus jopa 200 euroa.
  • Solmioneula: 25–75 euroa
  • Kameekoru: 15–55 euroa.
  • Kaulaketju: ohut 25–85 euroa. Paksu 125–275 euroa.
  • Rannerengas: 50–150 euroa.
  • Kultainen Kalevalakoru: 150–450 euroa.
    Arviot Kulta Rahaksi Oy

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.