Piironginlaatikosta löytyi vanhoja ja rikkinäisiä kultakoruja. Kannattaisiko ne myydä romukultana? Kysyimme 7 yleisintä kysymystä alan ammattilaisilta.

Myyntiä voi harkita, jos koruilla ei ole käyttöä eikä tunnearvoa. Suvussa perintönä kulkeneita esineitä ei kannata myydä. Vaikka ne eivät olisi itselle tärkeitä, jälkipolvet voivat innostua niistä. Design-korut ja historiallisesti arvokkaat esineet on järkevintä myydä esimerkiksi huutokaupassa.

  1. Paljonko kultaesineistä saa rahaa?

    Arvo riippuu painosta ja kultapitoisuudesta. Kultapitoisuutta mitataan karaatteina. Puhdas kulta on 24 karaattia Suomessa yleisimmin myytävä kulta on pitoisuudeltaan 14 karaattia eli siinä on kultaa vähintään 58,3 prosenttia kokonaispainosta.
    Tällä hetkellä kulta maksaa noin 38 euroa grammalta puhdasta kultaa. Hintavaihtelua voi seurata vaikkapa osoitteissa www.lbma.org.uk ja www.kitco.com.

  2. Mihin esineet voi myydä?

    Kultaesineet voi viedä arvioitavaksi ja myytäväksi erityisiin kullanostoliikkeisiin tai kultasepälle.
    Osa yrityksistä tekee myös kiertueita pienemmille paikkakunnille. Monella on nettikauppa, jolloin kultaesineet lähetetään yritykseen postitse.
    Kultaa ostetaan sulatettavaksi. Sulatettu kulta menee kiertoon ja sitä käytetään muun muassa uusien korujen ja sijoituskultakolikoiden tai -laattojen valmistukseen. Myös elektroniikkateollisuus käyttää kultaa.

  3. Vaihteleeko hinta ostajan mukaan?

    Kyllä, siksi hinta-arvio kannattaa kysyä tutulta kultasepältä ja useammasta kultaa ostavasta yrityksestä. Sekin vaikuttaa, sulattaako yritys kullan itse vai myykö eteenpäin. Isommista eristä maksetaan yleensä enemmän kuin pienistä. Kultaseppä saattaa ottaa vanhan korun osana maksua uuteen koruun, mutta hinta voi olla alhaisempi kuin raaka-aineeksi myyty kulta.

  4. Onko nyt sopiva aika myydä kultaesineitä?

    Kullan hinta nousi ensin noin 10 vuotta. Nyt hinta on laskusuunnassa. Yleensä kulta on sijoituskohteena kuitenkin yksi vakaimmista, eikä hinta tulevaisuudessakaan varmaan ainakaan romahda.

  5. Voinko itse koettaa arvioida esineen kultapitoisuutta?

    Kultapitoisuus näkyy leimoista. Leimoista ja nimikirjaimista voi käydä ilmi myös tuotteen ikä ja korun suunnittelija. Siispä suurennuslasi käteen! On aina mahdollista, että laatikossa lojunut kultajötikkä onkin design-koru, josta saa enemmän rahaa huutokaupassa kuin raaka-aineena. Lisää tietoa www.leimat.fi.

  6. Voiko kullan ostajiin luottaa?

    Jos joku tarjoaa huomattavasti korkeampaa hintaa kuin muut, saattaa olla, ettei maksua koskaan kuulu. Ole tarkkana siitä, että esineesi arvioidaan ja punnitaan nähtesi. Vaa’an on oltava Tukesin tarkastama ja hyväksymä. Tarkista myös yrityksen luottoluokitus ja kysele muiden ihmisten kokemuksia. Luotettava ostaja haluaa tietää, kuka myyjä on ja ovatko esineet varmasti hänen.

  7. Mikä on kullan myyjän kuluttajasuoja?

    Kun yksityishenkilö myy kultaesineitä, hän ei ole kuluttaja, joten tapahtuma ei kuulu kuluttajasuojalain piiriin. Tarkista kaupan ehdot ennen kaupankäyntiä ja se, että hinta-arvio on ilmainen. Myynnistä on saatava todistus, joista käy ilmi esineiden kultapitoisuus ja paino. Tarkista, minkälainen järjestelmä verkkokauppaa tekevällä yrityksellä on sen varmistamiseksi, että he arvioivat nimenomaan sinun tuotteesi. Joillain yrityksillä on verkkosivusto, johon rekisteröitymällä pääset tutkimaan omien tuotteittesi ostoa.

Asiantuntijoina Suomen Pankin kultamarkkina-analyytikko Eija Salavirta, Suomen kultaseppien liiton toimitusjohtaja Alf Larsson ja Kulta Rahaksi Oy:n toimitusjohtaja Matti Tiainen.

Paljonkohan tästä saisi?

  • Vanha vihkisormus: Keskimäärin 30–130 euroa. Paksu 1940-luvun sormus jopa 200 euroa.
  • Solmioneula: 25–75 euroa
  • Kameekoru: 15–55 euroa.
  • Kaulaketju: ohut 25–85 euroa. Paksu 125–275 euroa.
  • Rannerengas: 50–150 euroa.
  • Kultainen Kalevalakoru: 150–450 euroa.
    Arviot Kulta Rahaksi Oy