Piironginlaatikosta löytyi vanhoja ja rikkinäisiä kultakoruja. Kannattaisiko ne myydä romukultana? Kysyimme 7 yleisintä kysymystä alan ammattilaisilta.

Myyntiä voi harkita, jos koruilla ei ole käyttöä eikä tunnearvoa. Suvussa perintönä kulkeneita esineitä ei kannata myydä. Vaikka ne eivät olisi itselle tärkeitä, jälkipolvet voivat innostua niistä. Design-korut ja historiallisesti arvokkaat esineet on järkevintä myydä esimerkiksi huutokaupassa.

  1. Paljonko kultaesineistä saa rahaa?

    Arvo riippuu painosta ja kultapitoisuudesta. Kultapitoisuutta mitataan karaatteina. Puhdas kulta on 24 karaattia Suomessa yleisimmin myytävä kulta on pitoisuudeltaan 14 karaattia eli siinä on kultaa vähintään 58,3 prosenttia kokonaispainosta.
    Tällä hetkellä kulta maksaa noin 38 euroa grammalta puhdasta kultaa. Hintavaihtelua voi seurata vaikkapa osoitteissa www.lbma.org.uk ja www.kitco.com.

  2. Mihin esineet voi myydä?

    Kultaesineet voi viedä arvioitavaksi ja myytäväksi erityisiin kullanostoliikkeisiin tai kultasepälle.
    Osa yrityksistä tekee myös kiertueita pienemmille paikkakunnille. Monella on nettikauppa, jolloin kultaesineet lähetetään yritykseen postitse.
    Kultaa ostetaan sulatettavaksi. Sulatettu kulta menee kiertoon ja sitä käytetään muun muassa uusien korujen ja sijoituskultakolikoiden tai -laattojen valmistukseen. Myös elektroniikkateollisuus käyttää kultaa.

  3. Vaihteleeko hinta ostajan mukaan?

    Kyllä, siksi hinta-arvio kannattaa kysyä tutulta kultasepältä ja useammasta kultaa ostavasta yrityksestä. Sekin vaikuttaa, sulattaako yritys kullan itse vai myykö eteenpäin. Isommista eristä maksetaan yleensä enemmän kuin pienistä. Kultaseppä saattaa ottaa vanhan korun osana maksua uuteen koruun, mutta hinta voi olla alhaisempi kuin raaka-aineeksi myyty kulta.

  4. Onko nyt sopiva aika myydä kultaesineitä?

    Kullan hinta nousi ensin noin 10 vuotta. Nyt hinta on laskusuunnassa. Yleensä kulta on sijoituskohteena kuitenkin yksi vakaimmista, eikä hinta tulevaisuudessakaan varmaan ainakaan romahda.

  5. Voinko itse koettaa arvioida esineen kultapitoisuutta?

    Kultapitoisuus näkyy leimoista. Leimoista ja nimikirjaimista voi käydä ilmi myös tuotteen ikä ja korun suunnittelija. Siispä suurennuslasi käteen! On aina mahdollista, että laatikossa lojunut kultajötikkä onkin design-koru, josta saa enemmän rahaa huutokaupassa kuin raaka-aineena. Lisää tietoa www.leimat.fi.

  6. Voiko kullan ostajiin luottaa?

    Jos joku tarjoaa huomattavasti korkeampaa hintaa kuin muut, saattaa olla, ettei maksua koskaan kuulu. Ole tarkkana siitä, että esineesi arvioidaan ja punnitaan nähtesi. Vaa’an on oltava Tukesin tarkastama ja hyväksymä. Tarkista myös yrityksen luottoluokitus ja kysele muiden ihmisten kokemuksia. Luotettava ostaja haluaa tietää, kuka myyjä on ja ovatko esineet varmasti hänen.

  7. Mikä on kullan myyjän kuluttajasuoja?

    Kun yksityishenkilö myy kultaesineitä, hän ei ole kuluttaja, joten tapahtuma ei kuulu kuluttajasuojalain piiriin. Tarkista kaupan ehdot ennen kaupankäyntiä ja se, että hinta-arvio on ilmainen. Myynnistä on saatava todistus, joista käy ilmi esineiden kultapitoisuus ja paino. Tarkista, minkälainen järjestelmä verkkokauppaa tekevällä yrityksellä on sen varmistamiseksi, että he arvioivat nimenomaan sinun tuotteesi. Joillain yrityksillä on verkkosivusto, johon rekisteröitymällä pääset tutkimaan omien tuotteittesi ostoa.

Asiantuntijoina Suomen Pankin kultamarkkina-analyytikko Eija Salavirta, Suomen kultaseppien liiton toimitusjohtaja Alf Larsson ja Kulta Rahaksi Oy:n toimitusjohtaja Matti Tiainen.

Paljonkohan tästä saisi?

  • Vanha vihkisormus: Keskimäärin 30–130 euroa. Paksu 1940-luvun sormus jopa 200 euroa.
  • Solmioneula: 25–75 euroa
  • Kameekoru: 15–55 euroa.
  • Kaulaketju: ohut 25–85 euroa. Paksu 125–275 euroa.
  • Rannerengas: 50–150 euroa.
  • Kultainen Kalevalakoru: 150–450 euroa.
    Arviot Kulta Rahaksi Oy

Isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien jäämistöä peratessa kannattaa olla tarkkana. Heille käyttöesineenä ollut arkinen tavara voi tänä päivänä olla keräilijöiden himoitsema aarre. Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja meklari Mika Sirén listasi kysytyimmät.

1. Arabian Muumi-mukit

Ensimmäisiä Muumi-lastenastioita ja -pienoishahmoja alettiin valmistaa 1950-luvun lopussa. Varsinainen buumi alkoi kuitenkin Muumien toisesta tulemisesta 1990-luvun alussa. Edellisten sukupolvien jäämistöstä voi löytyä varhaista tuotantoa. Iän pystyy määrittelemään Arabian leimasta. Hinnat  500−3 000 euroa.

2. Muumi-pienoisnuket

Suomalaisen Atelier Faunin käsin kankaasta, puusta ja nahasta valmistamat Muumi-pehmohahmot olivat tuotannossa 1950−70-luvuilla. Atelier Fauni ei toimi enää.

Atelier Faunin Tuutikki 1950–60-luku, 2 300 e.

Atelier Faunin Jenni-täti 1950–60-luku, 280 e.

Atelier Faunin Nuuskamuikkunen 1950–60-luku, kädet puuttuvat, 160 e.

3. 1900-luvun lelut

Peltilelut, nuket, pienoisautot ja Tähtien sota -aiheiset lelut ovat kysyttyjä.

Mercedes-Benz 220 -peltiauto 1960-luvulta, 285 e.

Moottoripyöräpoliisi 1940–50-lukujen vaihde, 350 e.

Charles M. Schulzin Tenavat-nukkeja 6 kpl, 1960-luku, 400 e.

Viisi Tähtien sota -lelua, 70 e.

4. 1900-luvun rannekellot

Laatumerkkejä on paljon. Esimerkiksi hienot Omega-kellot maksavat 100−15 000 euroa.

Omega Speedmaster, 455 e

5. Vanhat postikortit ja valokuvat

Suosittuja ovat 1800−1900-lukujen kortit, joissa on mielellään kuvia Suomen kaupungeista, pitäjistä ja menetetyistä Petsamosta ja Karjalasta. Lähetetystä kortista maksetaan enemmän kuin lähettämättömästä. Hintahaarukka postikorttikansiosta huutokaupassamme 100−3 000 euroa.

Pohjois-Esplanadi 1908. Kortti on lähetetty samana vuonna.

6. Sota-aiheiset esineet

Kunniamerkit, asevelimerkit eli pinssit, sotilasunivormut, miekat. Hintahaitari on esineestä, sen iästä ja kunnosta riippuen melkoinen. Huutokaupassamme on myyty esineitä hintaan 200−20 000 euroa.

Koiviston risti ja pinssi 1939-40, 90 e.

7. 1950−60-lukujen design

Suvun kesämökin keittiöstä voi löytyvä vaikkapa Wärstsilä-Arabian valmistamia Finel-emaliastioita. Kysyttyjä ovat Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan kaltaisten muotoilijoiden tuotanto, samoin Bertel Gardbergin haarukat, veitset ja lusikat. Hinnat 100−1 000 euroa.

Etualalla tonttuaiheinen Finel-sarjan metallikasari 1960-luvulta.

8. 1950-luvun Aku Ankat

Esimerkiksi joulukuun 1951 näytenumero on myyty huutokaupassamme hintaan 2 000 euroa. Hyväkuntoisista vuosien 1952−1954 numeroista maksetaan hyvin. Samojen vuosien erikoisnumeroista saa parhaimmillaan tuhansia euroja.

Aku Ankan näytenumero 1959, alkaen 2 000 e.

9. Legosarjat

Tietoa hinnoista täältä.
 

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.