Yksi lapsista on suosikki, toinen tekee kiusaa, kolmas kähmii kuolinpesän irtaimistoa. Liian usein perinnönjaot venyvät henkisesti kuluttaviksi ja kalliiksi kiistoiksi. Asiantuntijat kommentoivat Sarin, Matin ja Riitan tilanteita.

Aloin vihata veljeäni

”Kun isäni kuoli, hänen jäljiltään löytyi testamentti. Hän oli määrännyt omaisuudestaan puolet veljelleni, vanhimmalle lapselleen. Veli ei pärjännyt elämässään ja asui vielä aikamiehenäkin vanhempien luona. Isä poti syyllisyyttä ja halusi hyvittää.

Äiti päätti omalla testamentillaan oikaista isän ratkaisua. Koska isän kuoltua veljeni ei kohdellut häntä hyvin, hän määräsi puolet omaisuudestaan minulle ja tyttärilleni. Testamentti ohitti lapsettoman veljeni oikeuden lakiosaan, mutta äiti ajatteli, että poika elintapojensa vuoksi kuolisi ennen häntä.

Perinnönjaosta tuli pitkä ja kallis prosessi.

Äiti sairasti kuusi vuotta vaikeaa Alzheimerin tautia, mutta joutui asumaan pahasti alkoholisoituneen poikansa kanssa. Tämä kavalsi äidiltä rahaa ja syyllistyi jopa pahoinpitelyyn.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Koin äitini puolesta jatkuvasti huolta ja tuskaa ja hoidin asiat. Veljeäni aloin vihata. Perinnönjaosta tuli pitkä ja kallis prosessi. En halua olla enää missään tekemisissä veljeni kanssa.” -Sari, 58

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perintöriitojen välttämiseksi vanhemmat voivat määrätä omaisuudestaan testamentilla. Yleensä tilanteessa halutaan korostaa tasapuolisuutta ja tasajakoa.

– Pariskunnat tekevät testamentin usein yhdessä. Sitä tullaan laatimaan käsikynkkää ja katsotaan toista silmiin, kertoo joensuulainen asianajaja, laamanni Harri Kontturi.

Tasapuolisuuden vaatimus korostuu äideillä. Etenkin vanhemman sukupolven isät voivat olla omapäisempiä.

Kun yhtä lasta suositaan, syntyy aina oletuksia ratkaisun syystä.

– Kun yhtä lasta suositaan, syntyy aina oletuksia ratkaisun syystä. Sisarkateus nostaa päätään, sanoo oikeuspsykologian erityis-asiantuntija Helinä Häkkänen-Nyholm helsinkiläisestä PsyJuridicasta.

Perintöriidoissa pätevät konfliktipsykologian säännöt. Konfliktiin ajaudutaan, kun erimielisyys aiheuttaa jollekulle kielteisiä tunteita, kuten vihaa, kateutta, katkeruutta, häpeää.

– Negatiiviset tunteet heikentävät kompromissin mahdollisuutta.

Sarin perheen tilannetta mutkisti vaimon epäonnistunut yritys oikaista miehensä testamenttia. Hän halusi tehdä poikansa perinnöttömäksi, mutta siihen ei riitä huono kohtelu.

Se olisi ehkä riittänyt, jos pahoinpitelystä olisi tehty rikosilmoitus ja siitä olisi tullut tuomio.

Vain määrämuotoinen kirjallinen testamentti on pätevä. Sen lisäksi Häkkänen-Nyholm suosittelee videotestamenttia.

– Sen avulla voi perustella ratkaisujaan ja tuoda esiin niiden inhimillisiä puolia.

Jos voisi vielä tavata

”Isäni jätti jälkeensä kaupunkiasunnon sekä kesämökin, jonka hän oli luvannut suullisesti veljelleni. Olimme siskon kanssa hyväksyneet asian sillä ehdolla, että veli lunastaa mökin markkinahinnalla.

Veli yritti harhauttaa esittelemällä paikkakunnalla toteutuneita kiinteistökauppoja. Me halusimme mökistä välittäjän arvion. Viimein veli ymmärsi antaa periksi.

Kun kaupunkiasunto pantiin myyntiin, sisko alkoi vuorostaan aiheuttaa ongelmia. Hän nosti hirveän metelin, kun veljeni oli vienyt asunnosta muutaman antiikkituolin.

Minä ja veljeni emme ole siskon kanssa missään tekemisissä.

Hän palkkasi lakimiehen ja vaati, että asunto ja mökki myydään yhtä aikaa. Hän vedätti niin, että melkein jouduimme maksamaan välittäjälle välityspalkkion ja ostajalle korvausta menetetystä kaupasta.

Mökin myynti siirtyi riidan vuoksi seuraavaan kevääseen. Sisko vaati lähtöhintaa, joka oli välittäjän mukaan epärealistinen. Saimmekin kaksi selvästi alhaisempaa tarjousta.

Siskollani ei ollut varaa lunastaa mökkiä, eikä myöskään veljelläni yksin. Päätin lunastaa sen yhdessä veljeni kanssa.

Sisko vaati, että huonekalut pitää jakaa eikä suostunut palauttamaan avainta. Sanoimme, että tulkoon hakemaan. Hän veikin kaiken seinään ruuvattua peiliä myöten.

Minä ja veljeni emme ole siskon kanssa missään tekemisissä. Yritin hieroa sopua, mutta hän uhkasi lakimiehellä. Välimme tuskin koskaan täysin korjaantuvat, mutta jospa joskus voisimme tavata vaikka sukujuhlissa.” -Matti, 64

Perinnönjaossa nousee pintaan kilpailullisuus. Kun ihmisillä on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet lunastaa omaisuutta, vertailua tule väkisinkin. Se aiheuttaa helposti huonommuudentunnetta.

– On myös virhe lähteä perustelemaan omaisuuden arvoa omista lähtökohdista objektiivisen totuuden tai kohtuuden sijasta. Kun toiset perilliset huomaavat sen, välit tulehtuvat, Kontturi sanoo.

Sureva mieli on taipuvainen tulkitsemaan asioita ylikriittisesti.

Usein unohdetaan, että kuolinpesässä on yhteishallinto. Omavaltainen toiminta voi johtaa vahingonkorvausvastuuseen tai jopa syytteeseen pesän varojen kavaltamisesta.

Epäluottamus saattaa mennä vainoharhaisuuden puolelle. Ihmiset tulkitsevat toisten tarkoitusperiä sen pohjalta, miten itse kokevat.

– Sureva ja stressaantunut mieli on taipuvainen tulkitsemaan asioita ylikriittisesti. Toisaalta epäluulon kohde saattaa loukkaantua, Häkkänen-Nyholm tietää.

Joillakin ihmisillä on luontainen halu sovintoon. Ei ole huono asia ottaa sovittelijan rooli, koska siinä merkitsee ihmisten koko keskinäinen historia.

– Jos on esimerkiksi esikoisena ollut riidanratkaisija, rooli voi olla luonteva järjen ääni.

Tilanteessa vaikuttaa se, kuinka halukkaita ollaan jatkamaan suhdetta sisaruksiin. Jos suhteet eivät ole olleet kovin merkityksellisiä, ne tuskin kiistatilanteessa paranevat.

Kun riita pitkittyy, se mutkistuu. Erimielisyydet voivat johtaa juridiseen nokitteluun: en suostu tähän, jos ei tehdä näin.

Mitä enemmän pesänjakajalle jätetään selvitettäviä tai ratkaistavia asioita, sitä isommaksi lasku kasvaa. Se maksetaan pesän varoista.

– Pesänjakajalle saattaa tulla samalta henkilöltä yhdessä päivässä toistakymmentä sähköpostia, joissa voi olla vielä liitteitä. Pesänjakajan täytyy lukea ne kaikki, tai muuten hän toimii huolimattomasti, Kontturi sanoo.

Elämä on liian lyhyt

”Äitini kuoli kymmenen vuotta sitten ilman testamenttia. Hän oli pärjännyt lapsuudenkodissani, koska samalla paikkakunnalla asuva veljeni kävi vaimoineen häntä päivittäin auttamassa.

Toinen veljeni ja siskoni säntäsivät kuorimaan kuolinpesästä kermat päältä. He veivät kaikkea mahdollista pikkutavaroista sohvaryhmään, vaikka ennen pesänjakoa ei saa ottaa mitään.

Olin päättänyt, että perinnöistä en ala riidellä.

Asun itse kauempana enkä osallistunut kiistaan. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että perinnöistä en ala riidellä.

Kun sisarusten välit huononivat vanhoista mööpeleistä tapellessa, minusta tuli tahtomattani uskottu, jolle jokainen vuorollaan soitteli ja tilitti tuntojaan. Jouduin myös toimimaan viestinviejänä heidän välillään.

Oma lisänsä kiistaan tuli siitä, että äitiä hoitanut veljeni halusi lunastaa lapsuudenkotimme. Siitä pyydettiin hinta-arvio kiinteistönvälittäjältä. Muuttotappioalueella olevan vanhan talon arvo ei ollut kovin suuri.

Lyhyen elämän voisi käyttää muutenkin kuin kantamalla kaunaa.

Muut sisarukset olivat odottaneet nettoavansa talosta enemmän ja olivat katkeria veljelleni, joka sai ”hyvän talon pilkkahinnalla”.

Perinnönjaossa halusin vain osuuteni talon myynnistä. Muut jakoivat irtaimiston.

Sisarusteni välit eivät ole vieläkään kunnossa. Se harmittaa, koska lyhyen elämän voisi käyttää muutenkin kuin kantamalla kaunaa. -Riitta, 70

Lähtökohtana perinnönjaossa on, että jokaisella on oikeus saada osa kaikenlaatuista omaisuutta: irtainta, rahaa, maata.

Vähäarvoisesta irtaimistosta kiisteleminen kertoo, että joku on saattanut kokea jääneensä lapsena vähemmälle. Silloin haetaan hyvitystä tavaroista.

Pahimmillaan talosta käydään omin päin hakemassa omaisuutta.

– Pahimmillaan heti hautajaisten jälkeen istutaan vanhempien kotona, ja yksi jos toinen omii tavaraa, tyyliin ”tämän isä lupasi minulle”. Tai jos jollakin on avain, talosta käydään omin päin hakemassa omaisuutta, Kontturi kuvailee.

Pelisäännöt kannattaa selvittää heti alussa. Sovitaan esimerkiksi, ettei kukaan mene asuntoon yksin. Muuten syntyy epäluottamus, että joku on vienyt kaiken.

Ihmiset himoitsevat lapsuudenkotinsa tavaroita, koska niillä on vahva tunnearvo. Henkilö esimerkiksi muistaa, kuinka tietty maljakko oli aina perhejuhlissa olohuoneen pöydällä.

– Kyse voi olla myös vallankäytöstä. Haalitaan omaisuutta ajatellen, että se kuuluu itselle eikä muille, Häkkänen-Nyholm sanoo.

Tyypillisiä tunne-esineitä ovat könninkello, äidin kansallispuku, isän ampuman hirven sarvet tai poljettava Singer.

Testamenttia tehdessä kannattaa kysyä lapsilta suoraan, mikä heitä kiinnostaa. Voi myös arvioida, onko irtaimistossa jotain, mitä ei voi veitsellä leikata ja panna tasan.

– Tyypillisiä tunne-esineitä ovat suvussa kulkenut könninkello, äidin kansallispuku, isän ampuman hirven sarvet tai poljettava Singer. Sellaiset on viisasta määrät perustellusti jollekin perillisistä, Kontturi neuvoo.

Jos irtaimistosta syntyneelle riidalle ei tahdo tulla loppua, Kontturilla on pitkästä kokemuksestaan takataskussa pari ratkaisua.

– Tehdään niin monta kasaa kuin on perillisiä. Jokainen saa liikuttaa esineitä kasasta toiseen, kunnes syntyy yhteisymmärrys niiden samanarvoisuudesta. Sen jälkeen ne arvotaan.

Toinen vaihtoehto on huutokauppa. Se, joka tarjoaa eniten, antaa rahat, jotka sitten jaetaan perintökaaren mukaan.

Kateus ja muut jälkikäteisajatelmat ovat ikäviä. Kontturi hoiti aikoinaan kuolinpesää, jossa oli menestyksen kynnyksellä olevan Nokian osakkeita. Kukaan ei niitä halunnut, ja ne tuupattiin väen väkisin yhdelle veljistä.

– Muutaman vuoden kuluttua lehdessä julkistettiin Nokia-miljonäärit. Kaikki muut olivat yhtäkkiä sitä mieltä, että perinnönjaossa oli tapahtunut hirmuinen epäoikeudenmukaisuus ja katkaisivat välit. Mutta kukaan ei voinut väittää, että veli olisi harhauttanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla