Maailmalla vainajan tuhkasta voi tehdä vaikka tatuointimustetta. Mitä Suomen laki sanoo tällaisesta muistamisesta? Ylitarkastaja Johanna Rantala kertoo.

Miltä kuulostaisi sormus, jossa kimaltelee kuolleen omaisen tuhkasta puristettu timantti? Entä LP-levy, jonka valmistuksessa on käytetty vainajan tuhkaa? Tällaisia vaihtoehtoisia "hautauspalveluja" on tarjolla monissa Euroopan maissa, mutta entä Suomessa?

– Yleisesti ottaen totean, että Suomessa säädetään hautaustoimilaissa ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta, kertoo ylitarkastaja Johanna Rantala Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

Taustaa: Tällaiset hautajaiset ET:n lukijat haluavat.

Hautaustoimilaissa ei ole otettu kantaa siihen, saako tuhkista prässäyttää äänilevyä tai puristaa niitä timantiksi. Lain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Sekä hautaamisessa että tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

Jos vainaja haluaa tulla prässätyksi Beatles-albumiksi, ei laki sitä siis kiellä. Rantala kuitenkin toppuuttelee asiasta innostuvia musiikkidiggareita.

– Hautaustoimilain mukaan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Tämä säännös on sovellettavissa myös äänilevyyn ja timanttiin, joten esimerkiksi timantin tapauksessa sitä ei saa käyttää koruna tai upottaa takkaan tai muuhun paikkaan kodissa, vaan se tulee haudata luontoon. Säännöksestä seuraa myös se, että mikäli valmistettaisiin useita timantteja tai äänilevyjä, ne tulee kaikki haudata samaan paikkaan.

Hautaaminen ei ole kuitenkaan aina pakollista. Vainajan tuhkat saa ripotella esimerkiksi mökkirantaan tai tunturin laelle maa- tai vesialueen omistajan luvalla. Mikäli paikalle halutaan perustaa muistomerkki, astuu kuvaan mukaan taas hautaustoimilaki.

– Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä myöntää luvan perustaa yksityinen hauta nimetyn vainajan hautaamiseen hautaustarkoitukseen sopivaan paikkaan. Yksityisen haudan paikka tulee selvästi merkitä. Yksityisen haudan maa-alue voidaan ottaa muuhun käyttöön aikaisintaan 25 vuoden kuluttua hautaamisesta. Tuhkien sirottelu tai hautaaminen luontoon maatuvassa uurnassa ei edellytä viranomaislupia, mikäli paikalle ei perusteta muistomerkkiä, toteaa Rantala.

Lue myös: Nyt onnistuvat myös drive in -hautajaiset.

Ruumiin hautaaminen muualle kuin hautausmaalle taas edellyttää aina yksityisen haudan perustamisluvan hakemista sekä ilmoituksen tekemistä terveydensuojeluviranomaisille.

– Kaikessa hautaustoiminnassa tulee sovellettavaksi hautaustoimilain säädökset vainajan ruumiin ja tuhkan käsittelemisestä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla sekä vainajan katsomusten ja toivomusten kunnioittamisesta. Yksityisen haudan perustamisessa tulee huolehtia, että hauta tulee hautaamistarkoitukseen sopivaan paikkaan. Useimmiten yksityisiä hautoja perustetaan esimerkiksi kesämökkikiinteistöille tai muutoin luonnon äärelle.

Myynnissä on myös erilaisia biodynaamisia uurnia, joihin voi lisätä erilaisten kukkien tai puiden siemeniä. Siementen itäessä juuret saavat ravintoa polttohautauksessa syntyneestä tuhkasta. Tarjolla on myös arkkuja, joihin vainaja seuraksi laitetaan puun siemeniä. Asettaako hautaustoimilaki esteitä tällaisten uurnien tai arkkujen käytölle?

– En lähtökohtaisesti estettä tällaisten ratkaisujen käyttämiselle Suomessakaan. 

 

Itä-Suomen aluehallintovirasto hoitaa koko Suomen hautaustoimilakiin liittyvät lupa- ja valvonta-asiat. Virasto saa viikoittain useita yhteydenottoja omaisilta.

– Suurin osa kysymyksistä koskee hautaustoimilain 24 §:n mukaisia haudatun ruumiin tai tuhkan siirtolupaa koskevia asioita sekä tuhkan sirottelemiseen liittyviä seikkoja ja yksityisen haudan perustamiseen liittyviä kysymyksiä.

Lue lisää: Näin paljon hautajaiset maksavat.

Viisi vinkkiä hautajaisiin

  1. Lain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.
  2. Tuhkasta saa tehdä lp-levyn tai timantin, mutta ne on haudattava luontoon vuoden sisällä tuhkaamisesta.
  3. Tuhkan saa ripotella luontoon maa- tai vesialueen omistajan luvalla.
  4. Maatuvan uurnan saa haudata luontoon maanomistajan luvalla.
  5. Ruumiin hautaaminen edellyttää lupaa yksityisen haudan perustamiseen, samoin muistomerkin perustaminen vainajalle.

Kaikki hautajaista – ET-lehden teemaosio.

Vierailija

Saako vainajan prässätä äänilevyksi tai puristaa timantiksi?

Vierailija 21.08.2015 klo 17:04 Vierailija 21.08.2015 klo 16:09 Vierailija 21.08.2015 klo 10:25 Kuka se vahtii, onko uurna kotona tai timantti yli vuoden jälkeen sormessa? Kenen vastuulla sinun mielestä on jos yksi sisaruksista vie mummovainajan omaan kylmiöönsä tai vaikka pakastimeensa? Sanoisitko että omapa on asiansa? Höh, miten tuo liittyy tuohon alkuperäiseen kysymykseen? ei sitä kuollutta mummoa voi pakastimessa tai muuallakaan pitää, ainakaan Suomessa. Mutta tuhkauurnan voi pitää...
Lue kommentti

Hoi, 61-vuotias! Haluaisitko jo nostaa eläkettä, mutta jatkaa silti töissä? Ove on uusi eläkemuoto, jolla tämä onnistuu.

1. Mikä on osittainen varhennettu vanhuuseläke eli ove?

Se on vuoden 2017 alusta voimaan tullut eläkemuoto, joka korvaa entisen osa-aikaeläkkeen. 61 vuotta täytettyäsi voit ruveta nostamaan osan vanhuuseläkkeestäsi, joka on kertynyt edellisen vuoden loppuun mennessä.

2. Mistä tarkistan eläkekertymäni?

Tiedot näet työeläkeyhtiösi verkkosivulta. Yhtiö selviää osoitteesta tyoelake.fi.

3. Kuinka suuren osan eläkkeestä voi nostaa varhennettuna?

Joko neljänneksen tai puolet. Jos valitset 25 prosentin vaihtoehdon, voit myöhemmin vaihtaa sen 50 prosentin osittain varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Toisin päin vaihtoa ei voi tehdä.

Osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen voi peruuttaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun saa eläkepäätöksen. Maksettu eläke peritään takaisin.

4. Mikä on varhennusvähennys?

Kun nostat osaa eläkkeestäsi etuajassa, siihen tehdään leikkaus. Se on 0,4 prosenttia jokaiselta varhennuskuukaudelta. Jos eläkeikäsi alaraja on esimerkiksi 63 vuotta 6 kuukautta ja alat nostaa osittaista varhennettua vanhuuseläkettä 62-vuotiaana, vähennystä tulee 18 kuukaudelta, yhteensä 7,2 prosenttia. Vähennys on pysyvä ja se koskee sitä osaa eläkkeestä, jota alat nostaa.

Oma taloudellinen sietokyky kannattaa arvioida realistisesti. Jos vähennys eläkkeeseen onesimerkiksi sata euroa kuukaudessa, se tarkoittaa kymmenen vuoden aikana 12 000:ta euroa ja 20 vuodessa 24 000 euron pottia.

5. Miten lasken vaikutuksen lopulliseen eläkkeeseeni?

Työeläkeyhtiöiden verkkosivujen laskurilla voit itse laskea vaikutusta. Apua saat omasta työeläkeyhtiöstäsi.

Muistathan, että eläkettä leikkaa myös elinaikakerroin, joka määräytyy kunkin ikäluokan odotettavissa olevan eliniän perusteella. Tänä vuonna (2018) kerroin lasketaan vuonna 1956 syntyneille, ja se leikkaa heidän alkavia eläkkeitään nelisen prosenttia.


6. Miten veroni muuttuvat?

Kun eläke pienenee, veroprosentti laskee. Jos kuitenkin jatkat töissä, vero on sitä suurempi, mitä enemmän saat yhteenlaskettua palkka- ja eläketuloa.

Kun saat ilmoituksen ove-hakemuksesi hyväksymisestä, tilaa heti eläkeverokortti osoitteesta vero.fi/verokortti tai soittamalla numeroon 029 497 000. Ilman verokorttia eläkkeestä menee 40 prosentin vero. Erotus maksetaan takaisin, kun verokortti on tullut työeläkeyhtiöön.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke oli keskimäärin 900e/kk helmikuun 2017 loppuun mennessä 50 prosentin eläkettä hakeneilla. – Eläketurvakeskus

7. Minkä verran voin tehdä töitä , kun nostan osittaista varhennettua eläkettä?

Voit jatkaa töissä entiseen tapaan, vaikka kokoaikaisesti. Jos toivot lyhennettyä työaikaa, sovi siitä työnantajasi kanssa. Jos aiot lopettaa työnteon kokonaan, sinun pitää irtisanoutua työsopimuksesi määrittelemällä tavalla.

8. Kertyykö ove:n aikana tekemästäni työstä eläkettä?

Kyllä, aivan normaalisti. Vuoden 2017 alusta eläkettä ansaitaan 1,5 prosenttia vuositulosta läpi koko työuran. Vuoden 2025 loppuun jatkuva siirtymäaika takaa 53-62-vuotiaana suuremman kertymän eli 1,7 prosenttia.

9. Sopiiko ove työttömälle?

Voit saada samanaikaisesti ovea ja ansiosidonnaista tai peruspäivärahaa ja sairauspäivärahaa.

10. Miten ja milloin haen osittaista varhennettua vanhuuseläkettä?

Omasta työeläkeyhtiöstäsi. Hakemuksen voi täyttää sähköisesti tai paperisena. Oikea ajankohta on 2-4 viikkoa ennen kuin haluat oven maksun alkavan. Hakemusta tehdessäsi tarvitset pankkitilin numerosi, sähköpostiosoitteesi ja verkossa verkkopankkitunnukset.

11. Milloin saan nostaa loput vanhuuseläkkeestäni?

Sitten kun saavutat vanhuuseläkeikäsi alarajan ja lopetat päätyösi kokonaan.

12. Entä jos päätän jatkaa töissä vielä eläkevuosina?

Jos lykkäät eläkkeesi loppuosan nostamista yli vanhuuseläkeikäsi alarajan, saat pysyvän lykkäyskorotuksen. Se on 0,4 prosenttia jokaista lykkäyskuukautta kohti.

Eva Ihalainen, 61, Joroinen:

"Sain elämääni väljyyttä"

"Minulle tuli täyteen 45 vuotta samassa työpaikassa vuonna 2017. Aloitin keskikoulun jälkeen asiatyttönä Ahlströmin Varkauden konepajalla. Pian siirryin palkanlaskentaan, joka sittemmin on ollut osa työtäni.

Pidän itsenäisestä työstäni. Silti, kun täytin viime syksynä 61, aloin kaivata elämään väljyyttäelämääni. Halusin aikaa ulkoilulle ja liikunnalle. Minusta on lisäksi tullut mummi.

Vuoden vanha pojanpoikani Nuutti asuu Varkaudessa ja on usein perheineen meillä Joroisissa. Voimme mieheni kanssa vastedes olla enemmän avuksi Nuutin hoidossa, jos tarvitaan.

Aloitin marraskuussa lyhennetyn, 80-prosenttisen työajan. Nyt helmikuussa alkoi osittainen varhennettu vanhuuseläkkeeni. Nostan 50 prosenttia kertyneestä eläkkeestäni.

Ove alkoi, kun vanhuuseläkeikäni alarajaan oli aikaa 19 kuukautta. Eläkkeen varhennus vähentää käteen jääviä eläketulojani vajaat sata euroa kuukaudessa koko loppuelämäni ajan. Sen verran laskin kestäväni rahan menetystä. Onhan näitä työvuosia jo kertynyt, ja mistä sitä tietää, kuinka pitkään riittää voimia ja terveyttä.

Syksyllä 2018 siirryn kokonaan eläkkeelle. Nykyistä pienemmät tulot eivät pelota. Olen tottunut elämään säästeliäästi. Työssä käydessä syntyy kuluja esimerkiksi työmatkoista, siisteistä vaatteista ja kampaajakäynneistä.

Jatkossa saatan harkita vapaaehtoista vanhustyötä. Omia iäkkäitä vanhempiani hoidin itse loppuun asti."

Lähteet: Eläketurvakeskus ja ETK:n kehityspäällikkö Jari Kannisto, Työeläkeyhtiö Elo ja Elon eläkeneuvontapäällikkö Satu Saulivaara sekä Verohallinto.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 7/2017.

Hakemuksia tulvaksi asti

Uusi osittainen varhennettu vanhuuseläke aiheutti alkuvuonna 2017 hakemustulvan työeläkeyhtiöihin. Viime vuoden helmikuun loppuun mennessä hakemuksia tuli 3 630.

Hakijoista joka toinen oli syntynyt vuonna 1955. Toinen puolikas oli pääosin vuosina 1954 ja -56 syntyneitä.

Kaksi kolmesta hakijasta oli miehiä. Syynä saattaa olla yli 60-vuotiaiden miesten korkea työttömyysaste.

Valtaosa haki maksuun 50:tä prosenttia kertyneestä eläkkeestään. Vain yksi kymmenestä valitsi 25 prosentin vaihtoehdon.

Alkuvuonna myönnetyt 50 prosentin eläkkeet ovat olleet suuruudeltaan keskimäärin 900 euroa kuukaudessa.

Työeläkeyhtiö Elo haastatteli maaliskuun alussa sataa asiakastaan, joille oli myönnetty ove. Peräti puolet heistä jatkoi töissä entiseen tapaan. Vain yksi kymmenestä lopetti työnteon kokonaan. Vajaa viidesosa lyhensi työaikaa.

Riitta Suomi, 68, testamenttasi puolet omaisuudestaan Unicefin kautta maailman lapsille. Hän oppi jo kotona, että heikompaa pitää auttaa.

– Testamenttiajatus syntyi yllättäen. Olin Unicefin tilaisuudessa, jossa käsiteltiin testamenttilahjoittamista. Siellä sanoin ääneen, että nyt teen testamentin, Riitta Suomi kertoo.

Riitalla ja hänen miehellään on uusperhe.

– Periminen voi olla monimutkaista ilman testamenttia, kun molemmilla on aikuisia lapsia aiemmista liitoista. Lapsenlapsiakin on yhteensä seitsemän.

– Mieheni päätyi myös tekemään testamenttilahjoituksen. Mietimme kahdestaan kotona sitä, miten omaisuutemme jaetaan. Keksimme kaikenlaisia hullujakin ratkaisuja, joille nauroimme moneen kertaan. Marssimme suunnitelmamme kanssa Unicefin asiantuntijan luokse, joka kirjoitti varsinaisen testamentin toiveittemme mukaan. Muokkasimme siitä vielä paria kohtaa ennen kuin laitoimme nimet alle.

Testamenteista ei paljon puhuta. Riitta arvelee sen johtuvan siitä, että siihen liittyy aina kuolema. Se saa ihmiset arastelemaan.

"Me olemme kertoneet lapsillemme avoimesti testamentista."

– He hyväksyvät päätöksemme täysin. Meillä on yhteinen käsitys siitä, että henkinen perintö on kuitenkin tärkeintä, mitä kotoa voi saada. Perinnönjaossa Unicef saa suurin piirtein saman verran kuin lapsenikin.

– Olen miettinyt myös historiaa. Suomen lapset saivat sodan jälkeen Unicefilta paljon apua. Pidän omaa toimintaani myös velanmaksuna.

Riitta syntyi keväällä 1948 kuopiolaisen perheen kolmanneksi lapseksi.

– Kaikesta oli puutetta. Äiti ompeli vaatteet lapsille setien ja tätien vanhoista takeista, hameista ja housuista. Kengät olivat aina sisarusten perintöä. Vielä kouluaikanakin minulla oli monojen pohjissa suksisiteitä varten reikiä, joista lumi ja kosteus pääsivät palelluttamaan varpaat.

Koti oli omakotitalossa, jossa asui kolme muutakin perhettä.

– Meillä oli käytössä kammari ja keittiö. Pihan perällä oli ulkohuussi, ja vesi haettiin keskellä katua olevalta kaivolta.

– Kansakoulun jälkeen pyrin oppikouluun ja onneksi pääsin. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1967. Neljä vuotta myöhemmin valmistuin rakennusinsinööriksi ja astuin työelämään.

"Nälkää näkevien lasten kuvat pysäyttivät minut 80-luvun alussa."

– Olin oppinut vanhemmiltani, että heikompaa pitää auttaa. Niinpä aloin hakea sopivaa tapaa olla avuksi. Monet sanoivat, ettei siitä ole mitään hyötyä, ei yhden ihmisen työ auta yhtään. Minä kuitenkin jatkoin etsimistä. Lopulta päädyin mukaan Unicefin toimintaan. Valitsin järjestön sen takia, että se auttaa nimenomaan lapsia.

– Elämässäni oli tuohon samaan kaikenlaista ikävää. Kun ryhdyin tekemään vapaaehtoistyötä, aloin voida itsekin paremmin. Niin vähällä voi tehdä hyvää toisille ja maailmasta ainakin vähän paremman.

Riitta on käynyt Nepalissa todistamassa itse, että apu oikeasti menee perille.

– Vierailin vuoristokylässä, jossa oli käynnissä naisten luototusohjelma. Koko kylän toimeentulo oli lähtenyt nousuun naisten yritteliäisyyden ansiosta. Unicefin tuella rakennetut kaivot ja käymälät puolestaan paransivat koko kyläyhteisön elinoloja. Matkalla näin, miten paljon Unicefin toimintaa ja työntekijöitä arvostetaan.

Teksti on lyhennelmä ET 13/2016:ssa julkaistusta artikkelista.

Hyväntekijän testamentti on harvinaisuus

Suomessa tehdään vuosittain noin 15 000 testamenttia, joista vain satakunta määrää perinnön tai osan siitä jonkin järjestön hyväksi. Määrä kasvaa hiljalleen.

Hyväntekeväisyyteen voi osoittaa pienenkin osan perinnöstä. Osatestamentissa voi määrätä hyvin tarkasti, millaisen summan tai osan omaisuudestaan haluaa hyväntekeväisyyteen osoittaa. Samalla voi kertoa, mille järjestölle tai taholle haluaa tehdä lahjoituksen.

Liian yksityiskohtaiset määräykset testamentissa saattavat johtaa siihen, ettei järjestö voi ottaa lahjoitusta vastaan. Lahjoitustestamentti kannattaakin tehdä suunnitelmallisesti ja yhteistyössä sen järjestön kanssa, jota haluaa auttaa.

Kuluttajaliiton tuoreen selvityksen mukaan asianajajan laatiman testamentin saa yleensä 200–500 eurolla. Hintaan vaikuttavat esimerkiksi omaisuuden määrä ja laatu sekä se, onko testamentin laatija lapseton leski vai uusperheessä asuva pariskunta.

Osa yleishyödyllisistä järjestöistä tarjoaa ilmaista lakimiespalvelua testamentin laatimiseen, jos järjestö on yksi edunsaajista. Osalla järjestöistä on kohtuuhintainen yhteistyökumppani, joka auttaa testamenttilahjoittajia asiakirjojen tekemisessä.

20 yleishyödyllistä järjestöä on perustanut yhteisen Hyvä testamentti -verkkosivun, jossa kerrotaan testamenttilahjoittamiseen liittyvästä lainsäädännöstä, annetaan vinkkejä testamentin laadintaan ja vastataan yleisimpiin kysymyksiin.