Maailmalla vainajan tuhkasta voi tehdä vaikka tatuointimustetta. Mitä Suomen laki sanoo tällaisesta muistamisesta? Ylitarkastaja Johanna Rantala kertoo.

Miltä kuulostaisi sormus, jossa kimaltelee kuolleen omaisen tuhkasta puristettu timantti? Entä LP-levy, jonka valmistuksessa on käytetty vainajan tuhkaa? Tällaisia vaihtoehtoisia "hautauspalveluja" on tarjolla monissa Euroopan maissa, mutta entä Suomessa?

– Yleisesti ottaen totean, että Suomessa säädetään hautaustoimilaissa ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta, kertoo ylitarkastaja Johanna Rantala Itä-Suomen aluehallintovirastosta.

Taustaa: Tällaiset hautajaiset ET:n lukijat haluavat.

Hautaustoimilaissa ei ole otettu kantaa siihen, saako tuhkista prässäyttää äänilevyä tai puristaa niitä timantiksi. Lain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava. Vainajan ruumista ja tuhkaa tulee käsitellä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla. Sekä hautaamisessa että tuhkaamisessa sekä tuhkan käsittelyssä tulee kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia.

Jos vainaja haluaa tulla prässätyksi Beatles-albumiksi, ei laki sitä siis kiellä. Rantala kuitenkin toppuuttelee asiasta innostuvia musiikkidiggareita.

– Hautaustoimilain mukaan tuhka on vuoden kuluessa tuhkaamisesta haudattava tai muulla tavoin sijoitettava pysyvästi yhteen paikkaan. Tämä säännös on sovellettavissa myös äänilevyyn ja timanttiin, joten esimerkiksi timantin tapauksessa sitä ei saa käyttää koruna tai upottaa takkaan tai muuhun paikkaan kodissa, vaan se tulee haudata luontoon. Säännöksestä seuraa myös se, että mikäli valmistettaisiin useita timantteja tai äänilevyjä, ne tulee kaikki haudata samaan paikkaan.

Hautaaminen ei ole kuitenkaan aina pakollista. Vainajan tuhkat saa ripotella esimerkiksi mökkirantaan tai tunturin laelle maa- tai vesialueen omistajan luvalla. Mikäli paikalle halutaan perustaa muistomerkki, astuu kuvaan mukaan taas hautaustoimilaki.

– Aluehallintovirasto voi erityisestä syystä myöntää luvan perustaa yksityinen hauta nimetyn vainajan hautaamiseen hautaustarkoitukseen sopivaan paikkaan. Yksityisen haudan paikka tulee selvästi merkitä. Yksityisen haudan maa-alue voidaan ottaa muuhun käyttöön aikaisintaan 25 vuoden kuluttua hautaamisesta. Tuhkien sirottelu tai hautaaminen luontoon maatuvassa uurnassa ei edellytä viranomaislupia, mikäli paikalle ei perusteta muistomerkkiä, toteaa Rantala.

Lue myös: Nyt onnistuvat myös drive in -hautajaiset.

Ruumiin hautaaminen muualle kuin hautausmaalle taas edellyttää aina yksityisen haudan perustamisluvan hakemista sekä ilmoituksen tekemistä terveydensuojeluviranomaisille.

– Kaikessa hautaustoiminnassa tulee sovellettavaksi hautaustoimilain säädökset vainajan ruumiin ja tuhkan käsittelemisestä arvokkaalla ja vainajan muistoa kunnioittavalla tavalla sekä vainajan katsomusten ja toivomusten kunnioittamisesta. Yksityisen haudan perustamisessa tulee huolehtia, että hauta tulee hautaamistarkoitukseen sopivaan paikkaan. Useimmiten yksityisiä hautoja perustetaan esimerkiksi kesämökkikiinteistöille tai muutoin luonnon äärelle.

Myynnissä on myös erilaisia biodynaamisia uurnia, joihin voi lisätä erilaisten kukkien tai puiden siemeniä. Siementen itäessä juuret saavat ravintoa polttohautauksessa syntyneestä tuhkasta. Tarjolla on myös arkkuja, joihin vainaja seuraksi laitetaan puun siemeniä. Asettaako hautaustoimilaki esteitä tällaisten uurnien tai arkkujen käytölle?

– En lähtökohtaisesti estettä tällaisten ratkaisujen käyttämiselle Suomessakaan. 

 

Itä-Suomen aluehallintovirasto hoitaa koko Suomen hautaustoimilakiin liittyvät lupa- ja valvonta-asiat. Virasto saa viikoittain useita yhteydenottoja omaisilta.

– Suurin osa kysymyksistä koskee hautaustoimilain 24 §:n mukaisia haudatun ruumiin tai tuhkan siirtolupaa koskevia asioita sekä tuhkan sirottelemiseen liittyviä seikkoja ja yksityisen haudan perustamiseen liittyviä kysymyksiä.

Lue lisää: Näin paljon hautajaiset maksavat.

Viisi vinkkiä hautajaisiin

  1. Lain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivytystä haudattava tai tuhkattava.
  2. Tuhkasta saa tehdä lp-levyn tai timantin, mutta ne on haudattava luontoon vuoden sisällä tuhkaamisesta.
  3. Tuhkan saa ripotella luontoon maa- tai vesialueen omistajan luvalla.
  4. Maatuvan uurnan saa haudata luontoon maanomistajan luvalla.
  5. Ruumiin hautaaminen edellyttää lupaa yksityisen haudan perustamiseen, samoin muistomerkin perustaminen vainajalle.

Kaikki hautajaista – ET-lehden teemaosio.

Vierailija

Saako vainajan prässätä äänilevyksi tai puristaa timantiksi?

Vierailija 21.08.2015 klo 17:04 Vierailija 21.08.2015 klo 16:09 Vierailija 21.08.2015 klo 10:25 Kuka se vahtii, onko uurna kotona tai timantti yli vuoden jälkeen sormessa? Kenen vastuulla sinun mielestä on jos yksi sisaruksista vie mummovainajan omaan kylmiöönsä tai vaikka pakastimeensa? Sanoisitko että omapa on asiansa? Höh, miten tuo liittyy tuohon alkuperäiseen kysymykseen? ei sitä kuollutta mummoa voi pakastimessa tai muuallakaan pitää, ainakaan Suomessa. Mutta tuhkauurnan voi pitää...
Lue kommentti

Kotitarveviljelijä ja kalastaja säästävät ruokalaskussa, mutta onnistuu se ostoruuan varassa olijaltakin. Avainsana on ajoitus.

1. Tunne satokaudet ja osta oikeaan aikaan

Saatavuus vaikuttaa merkittävästi vihannesten ja marjojen hintaan kesällä. Selvitä, mihin ajankohtaan pääsatokaudet kotimaassa osuvat. Koska vuodet eivät ole veljeksiä, seuraa uutisia ja tutkaile erityisesti torikauppiaiden tarjontaa. Kannattaa piipahtaa torilla lähellä sulkemisaikaa, koska silloin voi tehdä todella edullisia ostoksia.

Tuontilajikkeista kesäsesonkiin kuuluvat muun muassa aprikoosi, kirsikka, luumu, maissi, melonit, munakoiso, nektariini ja persikka.

2. Tiedosta tarpeesi, älä haali

Vaikka halvalla saisit, älä hamstraa marjoja metsästä tai tomaatteja torilta enempää kuin käytät heti tai talven mittaan. Kalleimmaksi tulee heittää ruokaa pois.

Taloutesi talvivarastojen tarve on ehkä vuosien mittaan vähentynyt: sunnuntaivierailulla käyvät lapset eivät edes perheineen jaksa syödä yhtä paljon kuin kasvuikäisinä kotona asuessaan. Jos pakastin pursuilee ja kellarin hyllyt notkuvat vielä juhannuksen alla edellisvuoden satoa, on aika päivittää säilömisen määrää.

Lue myös: Herkuttele pakastin tyhjäksi – näitä uskaltaa vielä käyttää 

3. Jos kasvatat itse, laske tuotoksi myös hyvä mieli

Ahkera kotitarveviljelijä voi omalla työllään pitkän päälle säästää ruokakaupan laskussa. Aloitusinvestointeja silti kertyy esimerkiksi työkaluista, kasteluvälineistä, suojarakenteista, taimista, siemenistä ja lannoitteista.

Jos omaa viljelymaata ei ole, palstan voi vuokrata kunnalta tai puutarha- tai asukasyhdistykseltä. Pienimuotoista kasvatusta pystyy harrastamaan vaikka parvekkeella. Jos rahansäästö on ykkösasia, kannattaa keskittyä yrtteihin ja salaatteihin.

Itse kasvatettuun ruokaan liittyy kuitenkin myös muita etuja, jotka voi laskea tuotoksi: parvekkeella ja kasvimaalla puuhaillessa saa hyötyliikuntaa ja mielihyvää. Moni arvostaa kotona kasvaneen ruuan puhtautta ja tuoreutta.

4. Luonnostakin saat vihanneksia

Nokkonen, voikukka ja vuohenputki ovat runsassatoisia luonnonvihanneksia, joiden keruu puhtailta kasvupaikoilta on silkkaa säästöä talousmenoissa.

Syötäväksi sopivia yleisiä villivihanneksia on useita kymmeniä, joten syötävää riittää. Lajitunnistuksen kanssa pitää olla tarkkana.

Parhaimmillaan villivihannekset ovat nuorina ja nuppuisina, joten pääkeruukausi on alkukesästä. Vielä sen jälkeenkin ehtii mainiosti kerätä esimerkiksi mustikan, villivadelman ja horsman lehtiä sekä mesiangervon ja apilan kukkia teehen.

Jokamiehenoikeuden ulkopuolelle jäävät muun muassa kuusenkerkät, puiden silmut, lehdet ja versot.

5. Sata kiloa marjoja tarjolla jokaiselle

Suomen luonnossa kasvaa 37 syötäväksi kelpaavaa marjaa. Huononakin satovuonna marjoja kypsyy sata kiloa jokaista suomalaista kohti. Eniten kerätään puolukkaa ja mustikkaa, mutta niidenkin sadosta 90 prosenttia jää metsään.

Kerää ja syö marjoja reilusti jo tuoreina, älä tyydy vain säilömään niitä talven varalle.

Lue myös: Marjat säilöön! Älä tee näitä virheitä pakastaessasi

6. Lavenna sienien tuntemustasi

Peräti 60 prosenttia suomalaisista ei sienestä. Lisäksi suurin osa sienten kerääjistä keskittyy vain 5-10 sienilajiin.

Elintarvikeviranomaisen suositeltavien ruokasienten listalla on 23 helposti tunnistettavaa lajia. Kun opettelet tunnistamaan niistä muutaman uuden ja teet hieman nykyistä useamman sienireissun, saat helposti lisää ilmaista ruokaa pöytään ja pakastimeen.

Lue myös: Tunnetko syötävät sienet? Testaa tietosi

7. Suunnittele ja säilö

Mieti, miten hyödynnät satokauden parhaiten. Arvioi realistisesti käyttösi ja säilytystilasi. Laadusta tinkiminen voi kostautua, jos halvasta marjalaatikosta puolet onkin homeisia.

Käytä hyväksi kaupan pakasteiden edulliset hinnat ja säästä oma pakastustila taloutesi kannalta arvokkaimmille tuotteille. Säilö sienet ja yrtit kuivaamalla. Hyvinä omenavuosina etsi tarhureita netistä tai kysy reilusti lähiseudun kotipuutarhureilta, voiko omenoita ostaa edullisesti vaikka korjuuapua vastaan.

+ Hyödynnä sesongit!

Kesäkuu

Kaupoista ja toreilta kannattaa hakea kotimaisia retiisejä, varhaiskaalia, nippusipulia, kurkkua, paprikaa ja varhaisperunaa. Metsästä löytyy kantarelleja sekä koivu- ja keltahaperoita.

Heinäkuu

Sesonkiruokaa ovat kukka- ja parsakaali, salaatit, herneet, avomaankurkku, pinaatti, porkkana, kesäperuna ja mansikka.

Herkku- ja punikkitatit, kangashaperot ja leppärouskut nousevat. Mustikka kypsyy.

Elokuu

Tarjolle tulee suomalaista kesäkurpitsaa, papuja, fenkolia ja varsiselleriä sekä viinimarjoja ja omenoita.

Sienikoriin ilmestyvät haapa- ja kangasrouskut. Metsävadelmat ja hillat kypsyvät.

Syyskuu 

Syksy tuo mukanaan kotimaisen sipulin ja purjon, mukulasellerin, kurpitsan, raitajuuren ja lehtikaalin. Metsästä saa karvarouskuja, viinihaperoita, mustavahakkaita, lampaankääpiä ja puolukoita.

Lähteet: Anja Hopsu-Neuvonen, Marttalitto, Jaana Vetikko ja Mika Oraluoma, Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö, Mika Jääskeläinen, Kalatukku Eriksson.

Painaako mieltäsi iäkkään läheisen yksinäisyys? Osta hänelle virkistävää seuraa! "Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa", sanoo senioreille palveluja tarjoava Mirka Saarinen. 

– Sopiiko, että etsin papalle maksullisen naisen?

Näin räväkästi Mirka Saarinen kertoi lähipiirille ideastaan – ja murheestaan. Mirkan sydäntä puristi huoli isoisän yksinäisistä ja ilottomista päivistä  palvelutalossa. Omaiset ehtivät vanhuksen luokse Pirkanmaalle vain viikonloppuisin, eivät aina silloinkaan.

Mirka lähti etsimään papalle säännöllistä seuranpitäjää. Mukavaa ja luotettavaa naista, joka kerran pari viikossa ulkoilisi ja seurustelisi puheliaan miehen kanssa. Veisi kuoroharjoituksiin, lukisi ääneen, kuuntelisi tarinoita. Saisi vanhuksen tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.

Mirkan laatukriteerit täyttävää ihmistä ei Mäntän seudulta ehtinyt löytyä. Isoisä kuoli pari vuotta sitten.

Seuraa vanhuksille ja helpotusta omaisille

Papan kohtalo oli lähtölaukaus uudelle uralle. Markkinarako ja liikeidea olivat kirkastuneet kuin itsestään. Mirka perusti Seuranan, joka tarjoaa palveluja senioreille.

Samalla Mirka Saarinen tuli tehneeksi suuren henkilökohtaisen elämänmuutoksen, joka oli muhinut mielessä jo vuosia. Ennen Seuranan perustamista hän oli työskennellyt liki parikymmentä vuotta johtotehtävissä Management Eventissä, joka järjestää tapahtumia yritysjohdolle.

Kulunut vuosi on todistanut, että moni omainen on valmis maksamaan vanhuksen laadukkaasta viriketoiminnasta ja asiointiavusta. Tarjolla on myös rupattelua puhelimessa.

Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.
Mirka Saarinen perusti palvelun, joka tarjoaa seuraa vanhuksille.

Moni seniori on tilannut seuraa myös itselleen. Kahvilaan, teatteriin tai lenkille on mukavampi lähteä kannustavassa seurassa.

Palvelua voi tilata myös kertaluonteisesti esimerkiksi omaisten lomareissun ajaksi.

– Hyvän omantunnon ostamisessakaan ei ole mitään pahaa, huomauttaa Mirka.

Asiakkaat asuvat joko kotona tai palvelutalossa.  

Seuranan toiminta on Valviran ja kunkin kunnan virallisesti hyväksymää sosiaalipalvelua.

Palvelun tilaaja on oikeutettu kotitalousvähennykseen – 50 %.

Mitä seura maksaa?

Hinta määräytyy palvelupaketin  mukaan tai omien tarpeiden mukaan räätälöimällä.

  • 2 tuntia joka toinen viikko: 229 e/ kk (kotitalousvähennys 114 e)
  • 3 tuntia joka toinen viikko:  269 e/kk  (kotitalousvähennys 134 e)
  • 2 tuntia viikossa: 320 e/kk (kotitalousvähennys 160 e)
  • 2+2 tuntia viikossa & 2 puhelua (30 min): 769 e/kk (kotitalousvähennys 384 e)

Jokaisen käynnin jälkeen omaisille raportoidaan päivän kulusta ja seniorin tunnelmista.

Lisää tietoa Seurana-palvelusta löydät täältä.

Vertaile

  1. Markkinoilla on myös muita uusia, senioreille tukipalveluja tarjoavia yrityksiä, kuten Ida Kujanpään johtama Ilostu Oy, jonka toimialaan seurustelun ohella kuuluvat siivoukset ja puutarhatyöt.  
  2. Hämeenlinna seudulla apua askareisiin, ulkoiluun ja muuhun asiointiin tarjoaa Pirkko Ratisen luotsaama toiminimi Kummityttö.
  3. Pääkaupunkiseudulla toimiva Suomen Seniorihoiva tarjoaa seurapidon lisäksi myös sairaanhoidollisia  palveluja.