Yhä vieläkin sieluni silmillä nään,
pieni poika kun koulusta kulkee.
Pian koti on hänellä edessään
jossa Äiti hänet syliinsä sulkee.

Näkyä tuota en unohtaa saata,
vaan tahdon kiittää - ja anteeksi pyytää.
Kohti kun kuljen mä hautausmaata;
hautakummulles kukkia syytää.

Sitä ihminen voinut ei estää
että kuolema elämän voitti.
Kauan se humina kestää,
kirkonkellot kun Sinulle soitti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En nähnyt mä ajankohtaa,
Isä Taivaan kun irroitti siteet.
Yhä kirkkaammin mielessä hohtaa,
Sinun muistosi kauneimmat kiteet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aikarattaita muutaman piirun,
hetkeks` taaksepäin kääntää jos vois.
Minun poskelta kostean viirun,
Äiti hellästi pyyhkisi pois.

Sisältö jatkuu mainoksen alla