Seison viidenkympin kynnyksellä,astunko eteen vai jäänkö tähän,taaksepäin en enää pääse...
pelottaa,jännittää,niin paljon on vielä kokematta,näkemättä ja paljon myös tapahtunut,siipeen olen saanut ja monet itkut itkenyt.
Mutta hitaasti,hiljalleen hivuttaudun eteenpäin kunnes minulle valkenee,tästä alkaa erilainen elämä,minähän kestän mitä vaan...
joko vihdoin voisin hyväksyä itseni tällaisena mikä nyt olen ja nauttia siitä kaikesta mitä olen jo saavuttanut...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla