CHEREQ

Onkaloihin luutarhan, pimentoihin kalmiston
minä mataan, mataan varjoon mustan kuun.

On avaruuden keskiyö.
Musta taivas, musta kuu.
Musta hiljaisuus
musta pimeys.

Tähti ainoa loistaa yrittää,
peittää taivaan musta jää.
Mustaa tuskaa tähti laulaa
kaiku ikuisuuden vastaa.

Mitä mataan, mataan hiljaa
on turha kiirehtää
minä tiedän, tiedän omani
varmasti saavani.
Ei liiku kalmot
ei minnekään ne vaella
Ei siirrä niitä tuuli
ei aallot avaruuden.

Aika pysähtyy

linnunradan kaksitoista
on aika koittanut.

Olen käärme avaruuden
esiaikojen.
Ei ole loppua,
ikuisuuteen jään.

Juuli-14

CHEREQ

Yrittäsit juuli nyt jo asettua. Jos sinulla on pakottava tarve tunkea runojasi, niin kahtoppa edes vähäsen minkälaisia runoja. Onha sitä jokaisella omat ankeat hetkensä mutta ei se hyvältä vaikuta jos kaiken mustan sisältään tänne sanoiksi työntää.
Lue kommentti