Kyllä nuo tennissukkasi joutaisi
pesuun pistää, rahjus rakkaani,
virttyneet verkkarit matonkuteiksi,
ruutupaitasi jo ammoin rispaantui,
ja kipparin lakkisi on hiestä puhki.
Voisit ainakin joitakin pöytätapoja
opiksesi ottaa, rahjus rakkaani, ja
älä niitä pottuja suussasi mukella,
monttu on auki kuin linnunpojalla,
äläkä ikinä juo ryystämällä maitoa.
Ja kun kyläilemään keretään, muista,
ei siellä kahvipöydässä nenää kaiveta,
talonväelle voisit sanan kaksi sanoa,
isäntää kehua, emäntääkin mairitella,
eikä vain ikkunasta pihalle mulkoilla.
Jospa joskus, sinäkin, rahjus rakkaani,
osaisit käsitellä omaa kanssakulkijaasi,
kylläpä kukkuisikin käet kotikunnailla,
lupailisivat pitkää ikää, lemmentaivasta,
sylini syliisi solahtaisi vallan vauhdilla.
Olisiko se lopulta ihme jos vaikka Määttänen ajattelisikin niin ettei helmiä...? Runoketjut jäävät täyttymään sekapäisiä, tekijän henkilökohtaista arvostelua tippuu öin ja päivin , aika negatiivistakin ruodintaa ja runotkin lytätään.
Määttänen kirjoittaa edelleen mutta muilla areenoilla.
Jos toivotte oikeesti näkevänne Määttäsen tuotantoa, osoittakaa se asiallisella käytöksellä jos ja kun hän seuraavan kerran jotain laittaa.
Onko runoilijan ajatus se, ettei helmiä sioille...? Eipä ole enää useinkaan sananrieskoonsa levittänyt näille saiteille.
Tusinatarinoijia kyllä riittää.
