Kyllä nuo tennissukkasi joutaisi
pesuun pistää, rahjus rakkaani,
virttyneet verkkarit matonkuteiksi,
ruutupaitasi jo ammoin rispaantui,
ja kipparin lakkisi on hiestä puhki.
Voisit ainakin joitakin pöytätapoja
opiksesi ottaa, rahjus rakkaani, ja
älä niitä pottuja suussasi mukella,
monttu on auki kuin linnunpojalla,
äläkä ikinä juo ryystämällä maitoa.
Ja kun kyläilemään keretään, muista,
ei siellä kahvipöydässä nenää kaiveta,
talonväelle voisit sanan kaksi sanoa,
isäntää kehua, emäntääkin mairitella,
eikä vain ikkunasta pihalle mulkoilla.
Jospa joskus, sinäkin, rahjus rakkaani,
osaisit käsitellä omaa kanssakulkijaasi,
kylläpä kukkuisikin käet kotikunnailla,
lupailisivat pitkää ikää, lemmentaivasta,
sylini syliisi solahtaisi vallan vauhdilla.