Natt var
det, men
hett
var det
och du
var en fé
som ja blev
fortjust i -
vad hände
egentligen?
Dittills hade
jag inte
kunnat tro på
vare sig
kärlek eller féer -
om natten
sufflerade du:
meno mosso,
meno mosso.
Hur besviken
blev ja inte.
Natt var
det men
hett
var det
och du
var en fé
som jag blev
förtjust i -
när du
kastade dig
om halsen
på mig.
I natt som
varje natt
saknar jag
dig, min
kära fjolla,
fast jag
försöker
glömma,
det gör
jag inte -
min leda
är mitt täcke
att täcka
och dölja
allt -
du är
så söt fé.
Aivan ihqu runokipale, mää nii diggaan tätä! Mää oonki käyny parempii koului, enkä oo ees lehmää nähny.
He he...kuten kässäät, ei kannata luottaa kääntäjäkoneisiin, ainakaan runoissayö oli
sen, muttaoli
ja te
oli keiju
joka oli kyllä
Fort vain -
mitä tapahtui
todella?
Siihen asti,
en
voineet uskoa
jompikumpi
alus tai keijuja -
yöllä
sufflerade sinua:
Meno mosso,
Meno mosso,
kuinka pettynyt
ei ollut kyllä.
Yö oli
mutta kuuma
oli
ja te
oli keiju
Minusta tuli
ihastunut
kun
oksensi
niskaan
minua.
Yöllä
joka yö
kaipaan
te, minun
rakas nynny,
vaikka en
yrittää
unohtaa,
se
En -
johtoasemaani
on minun huopa
kansi
ja piilota
kaikki -
niin söpö keiju
olet.-------------------
Näin tuon ymmärsi googlen kääntäjä.
