Ei haittaa muutama ryppy,
joita vuodet tuoneet on,
jos ne paljastamaan saapuu
säde kevätauringon.
Joku niistä on muistona murheen
tienvarrelta elämän
ja toinen naurettu muistoksi
hetken herkän ja hilpeän.

Ei haittaa, jos kyynel joskus
silmäkulmassa kimaltaa,
se on sydämen syvimmän tunteen
anti sulaa hopeaa.

Ei haittaa, jos uupumus kohtaa,
kun tietäni astelen,
hetkeks heittäydyn pientareelle
sekaan sinikellojen
ja annan pyyhkiä tuulen
hikipisarat otsalta pois
kuin kastetta illansuussa
ne kypsällä tähkällä ois.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ovat taskuni muistoja täynnä,
ne ei paina, vaan lämmittää,
enkä ainuttakaan niistä
tahdo hukata - hävittää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En kanna mukananin kaunaa,
se taakka raskas ois.
Mitä "korvani taakse" laitoin,
ne haluan heittää pois.
Oja virtaava ne vieköön,
joka laskee syöveriin.
Niiden tilalle sammalilta
poimin vanamot hiuksiin.

Kun koivun käkkyrä oksaan
riisun nuttuni kauhtuneen,
mua estoitta hyväillä annan
tuulen lauhaksi lauhtuneen.

Luonto tarjoaa keväistä mettä
alle lehtikatoksen.
Saan keralla lintujen laulun
olkapäälleni perhosen.
Ei mitään - ei mitän haittaa,
jos jostakin paitsi jään.
Olen saanut kulkea pitkään
ja oppinut elämään.

Tuulikki Kauvo Lappeenranta

Sisältö jatkuu mainoksen alla