Kuin viivat elämästä veteen jää, aalto seuraava ne pois jo hävittää,

Miks, niin lyhyt elonpolku lie, miks, niin lyhyt karusellin kiertotie?

Vastauksen siihen antaa saa, illan rusko, taikka aamun maa.

Sen laineet järven kertokoon, kun myrsky lyö ne kivikkoon.

Sen tuuli taivaan laulakoon, mi pilvet kuljettaa, ne huomenna

jo palaa takaisin ja pilveen peittyy maa.

Sen kevään kukat kertokoon, taas maasta noustessaan.

Taikka syksyn hallayö, mi kuoleman tuo niille tullessaan.

Näin pyörii karuselli elämän, vanha väistyy tieltä nuoremman.

Kaikki viipyy täällä hetken vaan, kierros karusellin päättyy

ja alkaa uudestaan.