ENKELILYSTIT

Me pikkuiset enkelitytöt, me asustamme taivaassa.
Me olemme eka asteella, pilvikoulussa.
Oli porukoissa meitä kolme
Hilduuri, Gunvori sekä minä, Joosefiina.
Se Hilduuri oli toka asteella.
Oli elo meillä yleensä ihan kuin taivaassa
mutta joskus aika kävi ihan hirmuisen pitkäksi.

Me hypinnarua hypittiin, neljäämaalia pelattiin
talvisin me virkattiin, sukkia kudottiin.
Sukille oli taivaassa jopa erillinen varasto.
Virkattiin kravattejakin Isä Taivaiselle, meidän Pomolle.
Koskaan se ei niitä käyttänyt, todennut Maria-neidille
joka oli Pomon luottohenkilö :
" Ne on hiivatan kamalia, aasitkin nauruun kuolisi
jo semmoisen leukani alle sitoisin."
Etupäässä me juoruiltiin niillä nokialaisilla
kunnes Pomo ärähti :
" Teillä on tonnien kännykkälaskut, se on loppu nyt
tai ykskaks., niksnaks, kännyt joutuvat evakkoon."

Siihen loppui sekin lysti, me joukolla mietittiin
mitä me joutoaikoina oikein tehtäisiin.
Tietysti se Hilduuri, se toisen asteen enkeli
se joka sen koninkin tilasi, jutun ratkaisi.
" Me likat mennään tanssaamaan oikein soittoruokalaan ."
Ei oltu ennen käytykään nyt sekin ihme nähtäisiin.
Me puettiin limpsavaatteet, naamarustinki meikattiin.
Amarin saumat suoraan ja sitten menoksi.
Otettiin mukaan omat soittimet, skittat ja maniskat
jos ei musaa muutoin koko illaksi piisaisi.

Me tilattiin tilavin taivastaksi
sisään astuttiin siihen soittoruokalaan
me, - kolme pikkuista enkeliä mentiin ravinteliin.
Oliko semmoisesta koskaan kuultukaan.
Oli hienoa siellä, punaiset liinat, pelasi musiikki
kynttelitkin pöydilla iloisesti tuikutti.
Me pienet sherryt siemaistiin.
Alkoi tanssi.
Nahkarotsi minulle kumarsi.

Hetki tanssattiin, Rotsi hartaasti siipiä tuijotti
pian alkoi se kysellä :
" On kummat räpsyttimet sulla selässä
ne onko nyt uutta muotia
ne eikö ole hankalat tangoa taivutella.
Melkein luulisi että ne on siivet enkelin."
Minä katselin alta sinisten luomien, mietin miitä vastaisin.
viimein tokaisin :
" Ne on muotia ihan mannermaista, ameriikasta kotoisin
eikä ne ole yhtään tiellä, ei edes twistissä."

Rotsi vaikeni, minut pöytään saatteli.
Huomasin syrjäsilmällä se kuinka minua tuijotti.
Ei toista kertaa tanssiin hakenut.
Kai räpsyttimiä vierasti.

Vaan tanssia ihan tarpeeksi saatiin, me pikkuiset enkelit.
Lähtiessä ihan vahingossa Gunvori, se eka luokan enkeli
satasen antoi portsarille, juomarahaksi.
kun vitoseksi sitä luuli.
Melkein nenä polvissa portsari kumarteli,
Monesti tervetuloa takaisin toivotti.

Me tilattiin taas taivastaksi,
Taivaan koulukotiin takaisin tansseista palattiin.
Oli tehty tanssireissu, salaa Pomolta tietenkin.

Pomo kuitenkin sai kuulla sen
toimistoon me käsky saatiin.
Me hirveästi pelättiin, suorastaan täristiin.

Pomo meitä pitkään tuijotti, sanaisen arkkunsa avasi :
" On sopimatonta luvatta lähteä, pitää lupa kysyä.
Kyllä minäkin monesti nuorena tanssasin.
Minä olin rokissa jopa taivaanmestari.
Tangossa hopeasijalla, en sitä oikein hallinnut
se oli niin vanhanaikaista.
Potkupallia pelasin mestaruusliigassa.
Marjapussia salassa läiskittiin taivaan nurkissa.
Vaan aina piti kysyä lupa enkeli Gabrielilta
joka on varatoimitusjohtaja.
Niin on teidänkin tehtävä, on minulta lupa kysyttävä
ei enkelilupakirjaa ole teillä vielä."

Pomo rintaansa röyhisteli, katseltiin Pomoa kadehtien.
Me lähdettiin pois toimistolta, siinä paikassa päätettiin

me rokki opittaisiin oikein kunnolla.
ei olisi Pomo enää kukkona tunkiolla.
siinä rokissa eikä twistissä.

Muuten se meidän puolesta saisi määrätä.

Juuli -14

k itse koottu vapailta