Pyhäaamuna kävelin roskiksen luo,

suuri säkki sylissäni.

Harakka nauroi; ei siunausta tuo pyhätyö elämääsi.

Oikeassahan se olikin,

sen itsekkin kyllä tiedän,

mutta joskus on pakko pyhänäkin,

roskiia pois viedä.

Kun kävelin sieltä takaisin,

ei harakka nauranut enää,

se varmaan huomasi itsekkin;

on siivouksen aika;

on kevät.