Ikäneito tai ikisinkku,

kai se nii sanottas

nykykiäle sanoil.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mää tapasi häne taas

Sisältö jatkuu mainoksen alla

piänes korjaustyäs.

Häne ikäs o 80 v., luule.

Ko mää kysyi häne vointiis,

ni se sano et iha hyvä.

Kunnei vaa vaivojas valit.

Ei se paljo appuu tarvitte,

täysjärkine ihmine,

ko jalat ja pää toimii.

- Sil o yks rakkaussuhre,

vanha musta kolli.

Se o iso, lihava ja ronkeli.

Sitä hän ruakkii herkuil,

kuljettaa tuntikausii ulkon

ja käyttää lääkäris.

Se suhre o minust outo.

Se o enempi niinko riistoo,

ko kissa määrää hänt.

Mut mikä mää ole sanomaa,

mikä o kenenki onneks.

Ja se kolli o hänel.

Herttainen murreruno, olisin ylöspeukuttanut mutta oliko siellä vain alapeukutuksen mahdollisuus? Taisin nähdä väärin tuon merkin.

Mukava kun poikkesit ja kommentoit, kiitos!      Juu, voihan olla kateuden käärme vähän pisti, kun katselin sitä kissan antaumuksellista hoitoa.   Moni ihminen ei saakaakaan sellaista - no vauvat tietysti.

Nämä murrerunot eivät yritä olla lyriikkaa vaan puhdasta epiikkaa, jos joku ihmettelee niitä.   Pieniä paloja elämästä, jotka mielestäni ansaitsevat tulla kerrotuiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla