Muhkurainen käsi
pitelee lyijykynää,
jonka puukolla teroitettu kärki
vaeltaa paperilla
kirjoittaakseen.
Kirjoittaakseen kaikki sanat,
kaikki kauniit sanat
tunnetilan mukaisessa järjestyksessä.

On silmät kuumat.
Kyynel pyörähtää
uurteista poskea pitkin paperille.
Ja toinenkin.
Ensimmäisen viereen limittäin
muodostaen sydämen,
joka kuivuu muhkuraiseksi.

Mennyt joulu
tuoreessa muistissa.
Ilman Sinua.
Hyasintin tuoksuisessa tuvassa
nautittu jouluateria.
Kyynelillä marinoitu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt joulunvalot sammuneet.
On pimeää.
Ilman Sinua.
Vain lempeät silmäsi tuikkivat
kahden kynttilän välissä.
Ja lempeät askeleesi
muhkuraisessa sydämessä,
jotka muistojen lana
ja pimeän päässä kajastava
uusi aamu
vähitellen tasoittaa
hepommaksi olla ja elää.
Ilman Sinua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla