Jokaisella joskus on päivä samea,
suru puserossa, mieli apea.
Valoa ei näy ikkunasta,
ei lämpöä hämyisestä kapakasta.
Ystävät, myös matkan takaa,
valoa, lämpöä kanssasi jakaa.
Pieni runokin joskus voi lämmittää,
kaamoksen mielestäsi pois siivittää.
Pertti Korhonen
Helsinki
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa meitä Facebookissa
