Kotipihan puutarhakeinuun
istut viereeni lepäämään:

-perunat jo kellarissa,
tuumaat,
jos tästä kohta
saunaa lämmittämään!

Katson kumaraista selkääsi
ja muistan kivisen kankaan,
jonka pelloksi raivasit.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siitä maasta kasvoivat lapset
rinnan omenapuiden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä on päivittänyt hiuksesi
niissä enää vähän
nuoruuden tummuutta.

Mutta notkeat vielä sormesi
kun talven iltapuhteina
paikkaat verkkoa,
kerkeä kielesi,
kun muistelet lapsenlapsille
kalastusrekiä Laatokan tyrskyissä.

Vaikka et kysy mitään,
silmäsi katsovat tarkkaavaisina,
mitä minulle kuuluu.
Ja vaikken sitä ääneen sanoisikaan:
hyvin rakas olet minulle isä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla