Meidän isämme joutuivat käymään raskaita sotia,
äidit hoitivat karjaa, lapsia, kotia.
Isät tekivät ainoastaan miesten töitä,
poissa olivat työmailla, monia öitä.

Isät raatoivat ahkerasti savotalla,
kaatoivat puita, parkkasivat urakalla.
Harvoin sai lapsi olla isän sylissä,
työmaat olivat kaukana sivukylissä.

Ei sen ajan isiä hiekkalaatikoilla nähty,
äitien huoleksi jäivät lapset ja lasten kätky.
Isillä raskaat työt ja toimeentulon huolet,
usein perhe-elämän ikävät puolet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isät, sota-ajan jälkeisen suuren ikäluokan,
poikina saivat tarttua varteen kirveen ja kuokan.
Metsät, isien kanssa, sileiksi hakkasivat,
pelloiksi viljaviksi kuokalla raivasivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Telakoilla teräkset laivoiksi niittasivat,
sotavelat raskaat hitsaamalla kuittasivat.
Kasvattivat lapsensa, nykyajan elektroniikkaisät,
työväenliikkeessä taistelivat heille paremmat lapsilisät.

Eivät nykyajan isiä enää sotamuistot paina,
mielessä pyörii maksamaton asuntolaina.
Ahkerasti pitää heidänkin töitä painaa,
arkipäiviksi päiväkotiin he lapsensa lainaa.

Iltaisin väsyttää myös nykyajan isää,
lapset läppärin takaa huutavat, pelejä lisää.
Vuosikymmenten aikana ajat muuttuneet,
isät, miehen jörrikät, samanlaisina pysyneet.

Pertti Korhonen
Isä ja Ukki

Sisältö jatkuu mainoksen alla