Itsenäisyyspäivä vie ajatuksemme historiaan,
herkistymme veteraanejamme muistamaan,
miehiä, jotka joutuivat ankarissa oloissa taistelemaan,
rakasta isänmaatamme puolustamaan.

Muistamme heitä, jotka sotatantereelle uupuivat,
arvostamme miehiä, jotka peltojaan raivaamaan saapuivat,
rautakouria, jotka metallipajoissa terästä takoivat,
ahkeria suomalaisia, jotka sotavelat maksoivat.

Tämän päivän yhteiskunta on unohtanut nuo uurastajat,
todelliset isänmaamme rakentajat.
Mihin on unohtunut se kuuluisa talvisodan henki,
jolloin rinta rinnan taisteli isäntä ja renki?

Rahan ahneus on sokaissut silmät hyväosaisen,
sumentaen käsityksen yhteen hiileen puhaltamisen.
Hyvinvointi Suomessa, palveluja varakas saa,
asunnoton, sairas ja köyhä, niitä nöyränä jonottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pertti Korhonen
Helsinki

Joskus ihan oikeesti mietin, ovatko itsenäisyyspäivän kauniit puheet vain korulauseita? Vieläkin kerätään sotaveteraaneille rahaa, meneekö ne eurot niille, jotka niitä kipeesti tarvitsisi? Tuntuu, että vähäosaiset on unohdettu rakkaassa Suomenmaassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla