Teki oljista jouluhimmelin
lapsi iltana juhla-aaton.
Sitoi tähtiä silmin kirkkahin,
käsin pienin innosta vapisevin
kera vanhan, rakkaan taaton.

"Oi kuinka kauniisti kimmeltää
olkitähteni himmelissä.
Se on kuin taivaalta pudonnut
ja meidän tupaamme laskeutunut.
Joskus ollut kai Betlehemissä"

"Ei lapseni, tähti Betlehemin
loistaa paljon kirkkaammasti.
Joka joulu se syttyy sydämiin
luoden rakkautta ihmisiin.
Sen säteet käy tänne asti.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tuolla orressa yllä kaiken muun
hiljaa keinuen himmeli loistaa.
Rukoukseen kun liität kätesi,
silloin syttyy sun oma tähtesi,
joka pelon ja pimeän poistaa."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Läpi elämän muistaa lapsonen
sanat taattonsa harmaahapsen.
Joka joulu himmeli kattoon saa,
lapsen lapsikin vielä sen ripustaa
taaton muistoksi varta vasten.

Aattoiltana kädet kun ristii hän,
tietää tähtensä syttyvän silloin,
kuten syttyi se lapselle Betlehemin
luokseen saattaen suojelusenkelin,
tiensä pimeän valaisten illoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla