hevonen
aamuhämärässä valjastettu
juoksee valoa kohti
isä heinähäkissä
kuin vanki
minä yksin
sinisellä pihamaalla
vain aisakello vastaa huutooni
takana kuusikon
lumisen
mieleni musta
kelmeä valo
jäisissä ikkunoissa
tuvassa lämmintä
ja joulukuusi
punaisella paperiketjulla
köytetty
kynttilät rautalangalla
turhauttavaa miettiä
sanoja ja asioita
joita ei ymmärrä
kaasuhana
laitettava kiinni
aivan kuin lipaston laatikko
sokerit ja pikkuleivät
lukon takana
isoveljen jenkkikassi
samanlainen kuin
joulupukilla
rauhoittaa raksutus seinäkellon
lyhyt viisari
on punaisen kukan kohdalla
pidempi menee
kaappia kohti
kohta äiti tulisi
tulisi ja kuivaisi silmäni
seuraavaa itkua varten