Ethä erehy, emäntäen erinomane,
kun käät kaapassa ja kaappalassa,
ostammaa Parman kallista kinkkuva,
sillä mie oun vua mehtie mies, en mister,
en mösjöö, en muakar minkäämoene.
Ostaha tuas sitä makkaroo, laavantaeta,
jaahosta, maatonta, mutta halapoo -
miul on nii perinteine ruuvvansulatus ja ruppi.
Ethä erehy, helluni hellä, heliänahka,
kun käät kaapassa ja kaappalassa,
tilloomaa lihhoo juhlaruokaan coq au vin,
sillä mie oun vua mehtie mies, en mister,
en mösjöö, en muakar minkäämoene.
Poemi ohimännessäes possuva, lujasti läskistä,
etuosasta hyllyvä, siinä on evullista vanahempoo -
miul on nii konservatiivine näläkä ja maku.
Ethä erehy, kultani kaanis, kaarissilimä,
kun käät kaapassa ja kaappalassa,
tuomaa sitä nennee kutkuttavvoo samppanjoo,
sillä mie oun vua mehtie mies, en mister,
en mösjöö, en muakar minkäämoene.
Viehä männessäes "mehupullot", tuoha tullessaes
tilalle koppa kotjkaljoo ja kuus litroo kirnupiimee -
miul on nii kotjmaese kova janotus ja hinku.
