Katso, tää on Isänmaasi,
tuossa suuri kivipaasi
muistoks miesten kaatuneitten,
puolestamme taistelleitten,
seisoo niinkuin vartiossa
kotikirkon kalmistossa.
Haudat isäin, vaarien,
veljien ja enojen,
setäin, sekä ystäväin,
sijaitsevat täällä näin.

Ovat kaiken uhranneet,
kalleimpansa antaneet,
vuoksi tämän vapaan maan
joutuivat he kaatumaan.
Kuinka monet suremaan
jäikin näitä rakkaitaan,
vaimot raskaan taakan kantoi,
puolisonsa sotaan antoi.
Kasvoi isättömät lapset,
itki äidit harmaahapset.

Suri surut suurimmat,
tunsi kaipuut katkerat,
haudan lepoon saattoivat
kohduissansa kantamat,
pojat, joista ylpeilivät
syntyessä myöskin isät.
Uskoi työnsä jatkajiksi,
oman arkun kantajiksi.
Toisin kävi kuitenkin,
miehiä kun tarvittiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Isänmaata puolustamaan,
vihollista karkoittamaan,
kysytty ei kodin mieltä,
sota puhui kovaa kieltä.
Kaikki oli silloin tarpeen,
koskaan eivät mene arpeen
haavat, joita silloin saivat,
unohdu ei kansan vaivat.
Nuoret kaikki muistakaa,
tää on kallis Isänmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla