Kun sydän tuskaan pakahtuu
ja mieli on niin musta.
Ei tiedä mistä ilahtuu,
on toinen vailla lohdutusta.
Voi surun tunteet kätkeä
ja hymyn taakse peittää.
Vain salassa voi itkeä
ja tuskan tumman heittää.
On raskas taakka harteilla,
sen yksin moni kantaa.
On elonpolku myrskyistä -
sen pois jos voisi antaa!
Ei kukaan osaa ymmärtää,
toisen tuskan taakkaa.
Se raastaa hiljaa sisimpää
ja kalvaa pohjaan saakka.
On yksi joka tietää vain,
sisimpämme tunteet.
Hän taakat tahtoo kantaa ain,
kun vierellä Hän kulkee.
Saa kaiken Hälle luovuttaa,
raskaimmatkin hetket.
Hän tietää, meitä lohduttaa
ja ohjaa elon retket.
On Taivaan Isä lähellä,
kun vaikeaa on tiellä.
Hän kantaa meitä sylissä,
rakkaudellaan vielä!