Kun sydän tuskaan pakahtuu

ja mieli on niin musta.

Ei tiedä mistä ilahtuu,

on toinen vailla lohdutusta.

 

Voi surun tunteet kätkeä

ja hymyn taakse peittää.

Vain salassa voi itkeä

ja tuskan tumman heittää.

 

On raskas taakka harteilla,

sen yksin moni kantaa.

On elonpolku myrskyistä -

sen pois jos voisi antaa!

 

Ei kukaan osaa ymmärtää,

toisen tuskan taakkaa.

Se raastaa hiljaa sisimpää

ja kalvaa pohjaan saakka.

 

On yksi joka tietää vain,

sisimpämme tunteet.

Hän taakat tahtoo kantaa ain,

kun vierellä Hän kulkee.

 

Saa kaiken Hälle luovuttaa,

raskaimmatkin hetket.

Hän tietää, meitä lohduttaa

ja ohjaa elon retket.

 

On Taivaan Isä lähellä,

kun vaikeaa on tiellä.

Hän kantaa meitä sylissä,

rakkaudellaan vielä!