Piispa Mari Leppänen, 42, rakastaa kirjoja ja yrittää pitää matkapuhelimen poissa makuuhuoneesta,
jotta ilta rauhoittuisi lukemiselle.
Järvi / meri
Asumme Littoistenjärven rannalla Varsinais-Suomessa, ja kesämökkimme on järven rannalla Pohjois-Savossa. Talvella hiihdämme kotijärvellä, kesäöinä uistelemme mökkijärvellä.
Rakastan myös merta ja saaristoa. Käymme siellä melomassa mieheni kanssa.
Talvella käyn lähes joka päivä saunan jälkeen avannossa. Kun sieltä nousee, tietää olevansa elossa. Ajan merkitys katoaa vedessä. Yhtäkkiä sitä on veden kannattelemana maisemassa, joka on ollut ennen minua ja jää tänne minun jälkeeni.
Pieni perhe / suurperhe
Minulla on kuusi sisarusta. Nuorimman ja vanhimman ikäero on 20 vuotta. Olen perheen viides lapsi, sekä vanhempieni että sisarusteni kasvattama.
Avannon jälkeen tietää olevansa elossa.
Perheessä oppii jakamaan ja puolustamaan mielipiteitään. Lapsuudenperheeni oli avoin, ja meillä oli usein joku serkku talven yli kortteerissa.
Omakin perheeni on avoin. Kun Suomeen tuli pakolaisia vuonna 2015, Syyriasta tullut mies asui meillä kahdeksan kuukautta. Perhe voi laajentua, ja siihen voi löytyä uusia ihmisiä pitkin elämää.
Jumppa / jooga
Aloitin joogan parikymmentä vuotta sitten. Jumppa ei ole minun juttuni. Talviaikaan käyn hiljaisuuden joogassa seurakuntakodilla kerran viikossa, ja joskus myös ohjaan ryhmiä.
Jumppa ei ole minun juttuni.
Hiljaisuuden jooga on rauhallista, kehollista hathajoogaa, johon on liitetty vanhoja kristillisiä rukouksia. Se on tosi kokonaisvaltaista. Teen usein oman harjoituksen aamullakin.
Lähiruoka / luomuruoka
Bravuurini ovat salaatit, ja syömme usein kalaa ja kasviksia. Juomme luomumaitoa ja yritämme suosia lähiruokaa, kuten kananmunia ja tomaatteja ja muita vihanneksia. Mökillä syömme paikallisleipomoiden leipiä.
Meillä koko perhe tekee ruokaa, lapsetkin. Pyrimme syömään säännöllisesti yhdessä, joskus päivällistä, joskus aamupalaa. Joskus kokoonnumme vasta iltamyöhään saman pöydän ympärille.
Vesi / viini
Juon mielelläni vettä ruoan kanssa ja aamuisin lasillisen tyrnimehua. Lapsuudenperheessäni ei käytetty alkoholia, eikä se kuulunut nuoruuteeni.
Alkoholi ei kuulunut nuoruuteeni.
Nykyisin juon viiniä joskus juhlahetkissä. Kohtuullisuus on elämässä monessa asiassa hyvä, niin tässäkin.
Kirjat / some
Kuuntelen automatkoilla äänikirjoja. Joel Haahtela ja Linda Olsson ovat suosikkikirjailijoitani. Joka kesä luen Tove Janssonin Kesäkirjan ja Eila Kivikk´ahon runoja. Dekkareista en välitä.
Työssä luen ja käytän vanhojen mystikoiden kirjoja sekä esimerkiksi Anna-Maija Raittilan kirjoja, joita myös bongaan divareista.
Tykkään somesta, muttei ole hyvä, jos se haukkaa liian ison palan arjesta.
Välillä päätän, etten tuo kännykkää makuuhuoneeseen, ja olen ostanut herätyskellon, joka hoitaa aamuherätyksen. Näin jää enemmän aikaa lehtien ja kirjojen lukemiseen illalla sängyssä.
Suomipop / hevimetalli
Tykkään kuunnella nykykansanmusiikkia, akustista ja klassista musiikkia ja vaikkapa suomipoppia.
Monet suomipopin ja iskelmien sanoitukset ovat hengellisiä. Niissä on vahvaa elämän sanoittamista, kun ajattelee vaikka Paula Vesalaa ja Samuli Putroa tai vanhempia tekijöitä kuten Juice Leskistä.
Jos tuntuu, että paha maailma jyrää yli, kuuntelen rauhoittuakseni Arvo Pärtin musiikkia. Hevimetallia en kuuntele.
Autossa sovimme joskus lasten kanssa, että jokainen saa vuorollaan valita kuunneltavan biisin. Silloin huomaan, kuinka rajoittunut oma musiikkimaailmani on.
Hälinä / hiljaisuus
Työ- ja perhe-elämässä on paljon ääniä. Olen riippuvainen rauhasta, jonka löydän hiljaisuudessa.
Käyn säännöllisesti hiljaisuuden retriiteissä tai vetäydyn luonnon keskelle. Se tekee hyvää. Minulle on tärkeää piipahtaa myös hiljaisessa kirkossa.
Tekee hyvää piipahtaa hiljaisessa kirkossa.
Hiljaisuudessa opin tunnistamaan omat syvät kaipaukseni ja olemaan kokonainen. Hiljaisuus valaisee sisältä käsin ja piirtää omat ääriviivat näkyviksi, jos ne alkavat kadota työhön ja tekemiseen.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 18/2021.
Mari Leppänen
- Syntynyt 1978 Helsingissä, asuu Liedossa.
- Turun arkkihiippakunnan piispa, filosofian ja teologian maisteri.
- Puoliso kirkkoherra Risto Leppänen, 15-, 17- ja 19-vuotiaat lapset.
Mielen kiintoinen artikeli naisesta jolla kuitenkin on ollut mahdolisuus rrakentaa itsensä näköinen elämä ja toki perheenssä kanssa. Kaikilla ei samoija mahdolisuuksia koskaan ole ollut! Mutta rakentaneet oman näköisen elämän,ilman että olisi resusseja otta kotiinsa ylimäräinen asukas ymm.Silti voi olla onelinen vuokralla kerostalossa.Ojentaaa pyntetömän käden tarvitsevalle ja laitaa hyyvän kiertämään.Olla läsnä edessä olevan ihmisen kanssa.Ennenkaikea kunella mitä itse puhuu ja kunella myös sitä edessä olevaa ihmistä.Ilman että kädet koko ajan käy siinä älypuhelin.Mökiä ja omaa suntoa osaketta tai taloa ei ole. Olen silti kiitolinen on vuokra asunto.Lämpö,vesijohto ,sähkö ja jääkappi,jossa aina ruokaa.Kesät voi pyöräillä 10km. Pääsee itä-Helsingin meren rannalle ,ihailee merta ja antaa meritullen puhaltaa kasvoille. Kiitolinen talossa on lenkki sauna.Kun sitä omaa sauna ei ole ja säätypä raha kun ei ota omaa saunavuoroa. Kiitolinen kun lähiö on metsääkin.Talvella siellä voi hiihtää,kesällä siellä voi kuljeskella ja halata vaikka puita.( ps jos teksti virheet pydän anteksi luki häiröni,en ne näe)
