KESÄ NUKKUVA

Luonto syksyn aavistaa
käy kesä nukkumaan.
Meri tummuu, läineet väsyneet
rantoihin saaren piiloutuu.
Kaislat kumartuu
mereen vaikenevaan.

Aurinko laskee taa ulapan
hehku ei pilvet purppuraa
säteet sen haalenee.

Puut, kukat värin saa uuden
värit kesän katoaa.
Harmaus syksyn hallitsee
luontoa kesän unohtavaa.

Paenneet linnut kylmää talvea
maihin lämpimiin.
Vaiennut laulu kaskaiden,
peippojen, kiurun.
Vain lokin yössä yksinäisen
laulu soi merellä.

Hiljaa saapuu tumma yö
loistaa tähtien vyö.
Tietää nekin on poissa kesä
syksyyn kaikki hiljentynyt.

Lepoon käy luonto,  ihmiset
himmenee aurinko.

 On syksy saapunut.

Juuli2014