Kun hämärä valtaa tienoon

ja usva jo laskeutuu.

Käy lämmin henkäys sieluun

ja sydän avautuu.

 

Minä sytytän kynttilän pienen,

se valoa hieman luo.

Missä milloinkin täällä lienen,

se terveiset taivaasta tuo.

 

Siellä valo ei sammu koskaan,

se aina vaan kirkastuu.

Maan valot sammuvat tuskaan

ja maailma ahdistuu.

 

On kynttilän valo pieni,

mutta se muistuttaa:

Taivas valaisee tieni,

se sydämen rauhoittaa.

 

Kynttilän valossa tässä,

minä mietin kotia taas.

Sinne kaipuu on elämässä -

siellä levon sieluni saa.