Minä muistan ne lapsuuden retket
ja metsän ja lumiset puut.
Minä muistan ne kuultavat hetket
iltataivas kun ruskottuu.

Minä muistan kun juurelle puiden
vihdoin ilmestyi kesämaa.
Sieltä keralla siskojen muiden
löysin kirpeää puolukkaa.

Minä muistan ne lapsuuden ajat
ne iäksi muistoihin jää.
Minä muistan ne leikit ja majat
ja veljeni pellavapäät.

Minä muistan ne kepposet hullut
ja keksinnöt kummalliset.
Joskus vitsaa niistä lie tullut
kun ei ymmärrä aikuiset.

Minä muistan ne variksensaappaat
joka kesä ne aina sai,
tästä kaikesta varmaankin arvaat
oli lapsuus tuo onnekkain!