LIESKOJEN TANSSI

Ne ilmestyi mustasta yöstä
tummalta taivaalta laskeutui
Ne päälle maan nyt astuivat.

Ne oli pedot Ilmestyskirjan
ja alkoi ne tanssinsa hurjan.

Ne liekehtivät, ne värjyivät
ne vaanivat,  ne saalistivat
kipinänsä näkijään sinkosivat.
Tanssivat  haudoilla  vainajien.
Pilkkanaan pitivät meitä.

Niiden hiukset vuoria hipoi
kepein nilkoin ne laskeutui meren harmaan sumuun.
Ei meri liekkejä sammuttanut ne uudelleen hulmahti.
Ne läpi tuulen myrskyisen tanssivat vihassaan
ei ukkosmyrsky pidatellyt.
Niitä elävät kauhulla pakeni
ne monia meitä saivat.

Ne ilkkuivat, ne häijyä nauruaan nauroivat
ne hihitti takana selän.
Ne saalikseen  saivat jonkun poloisen.
sen liekkeihin hukutti.

Ne olivat enkelit Helvetin
kaikessa mustass loistossa.
Ne ei ennen aamunkajoa poistuneet
purppurapilvet ne haihtumaan saivat.
Sitä näkyä näkijä milloinkaan,
ei koskaan unohda..
Se saapuu öisiin unikuviin
ei anna rauhaa se mieleen painuu
ei sielua jätä
väsyneemmänkään matkaajan.

Se oli tanssi mieltä vailla
se oli tanssi vihaa täynnä.

Kuitenkin se oli kaunis tanssi.

Ei unohda näkijä.

Juuli -13