Heikko on tää ihmisliha,
asuu rakkaus ja viha
saman rinnan uumenissa.
Joskus kehrää niin kuin kissa,
joskus haukkuu koiran lailla,
niin kuin olis mieltä vailla,
tihkuu sappea tai mettä
usein ilman kyynelettä.
outo on tää ihmismieli,
nuolee sylkee sama kieli.
Miks ei hoivaa niin kuin lasta
tunteitansa turtumasta.
Arvostaako aarrettansa
vielä, kun on rinnallansa?
Usein vasta, kun on poissa,
kyynel silmissään on noissa.
Tai, kun uhkaa ero tulla,
tunteet pinnalla on sulla.
Anna Herra järjen hitu,
että rakkauden itu
kasvaisi ja kukostaisi,
jostain voimaa ammentaisi,
kantais kukkaa kaunehintaan
vielä, vaikka mihin hintaan!

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla