On kaunis keväinen päivä.
Nurmi jo vihertää.
Poissa pitäisi olla huolen häivä,
silti suru sydäntäni kaivertaa.
Kyyneleet poskilleni virtaavat,
kysymykset mieltäni vaivaavat;
miksi, miksi niin varhain jouduit lähtemään?
En vastausta saa, jään ikävissäni miettimään.
Mummolan pihamaalle kukkapenkin tasoitan,
puun taimen siihen istutan,
muistoksi rakkaan pienokaisen,
ihanan, ukin sydänkäpysen.
Ikävöiden: Pertti-ukki
Ei vaikka kuinka koitan ja haluaisin niin en saa mitään tähän muuta kun vaan itkettää kun mietin miten ikävä sinulla on rakasta Eriniä. Mutta kyllä sinä vielä Erinin tapaat. Jaksamisia sinne ja kirjoita kirjoita niitä ihania runojasi.
Vanha ystäväsi ulla
Kaunis runo. Elämä on epäreilua, mutta onneksi maailmassa on myös kauniita ja kivoja asioita. Voimia sinulle ja läheisillesi.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
