Tässä pienessä hetkessä, muutamassa sekunnissa, istun ja mietin, kunpa pienen aikakoneen omistaisin, sen taskustani ottaisin ja ajassa taaksepäin kulkisin.
Pihamaalle astuisin, kuistille mummolan, syliin mummin lämpöiseen kiipeisin niin kuin ennenkin , kovasti rutistaisin ja valtavan ikäväni tyhjentäisin ,rakastavani sanoisin,hyvää äitienpäivää toivottaisin..
Vaan tasku on tyhjä ja reikäinen, ja tämä hetki vie vain eteenpäin.. on reitti muuttunut kuistilta haudalle, hetkeen pieneen hiljaisuuteen, kosketukseen kylmään kivetykseen ,suureen ikävän tunteeseen ,että olet niin kaukana, mutta niin lähellä... niin lähellä ..että minun ei tarvitse sanoa mitään, ei yhtään mitään.. tiedän, että tiedät .. ♥

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla