SYNNIN SIELU

Oliko synnillä sielu
sitä miettivät Synti ja Kulkevainen.
Oli Synti paikan valinnut
meren tumman, metsän synkän
taivaan tähdettömän.
Lukki musta harmaata lankaa kehräsi.

Onko synnillä sielulle tilaa,
onkaloissa syvissä, mustissa syövereissä.
Äaneen ajatteli Kulkevainen:
" Sielu on luoduista jokaisella
toisille annettiin sielu vitivalkea
sinulle suotiin sielu pikimusta. "
Oli Synti hetken vaiti :
" Se oikein on. Minun sieluni jos valkea oisi
yössä sudenmustaksi muuttuisi ".

Ei tarvitsisi Sielu kuin kapean laverin
jolla yönsä nukkuisi
kun Synti pahojaan tekisi.
Sen Synti hankki.
Jostain varasti.

Aurinko nousi, valkeni aamu
ei Syntiä näkynyt.
Etsi pävän Sielu, etsi toisenkin
oli tyystiin Synti hävinnyt.

Kohtasi Sielu korpin mustan
siltä kyseli.
Korppi vastasi :
" Vei Synnin Manalan Herra
syvyyksiin maan, orjaksi.
Ei palaa, ei kukaan kaivanne "

Yksi, Sielu, se Sielu kaipasi.

Ei kaivanut Kulkevainen.

Juuli2014
.