Kun syyssade tuli, se pusutteli

järven selän rannalta rannalle.

Joka kerran kun lähdin luotasi,

Sisältö jatkuu mainoksen alla

vastahakoisesti lipui veneeni

Sisältö jatkuu mainoksen alla

myötätuulessakin, enkä tiennyt,

olitko vai et, jättänyt hyvästit.

Varsonutta tammaa sinussa oli,

ilveksen raapaisuja katseissasi,

savusaunan lyhtyjä silmissäsi,

olit myrskyssä kukka, uitettu

cockerin pentu ja rukan rukka.

Öisin sinua vasten hikosi ihoni,

uupui uumallesi kyselyt käsieni,

kuin galaksit äärettömyydessä

kohtasimme, täysin sattumalta.

Hellyit harvoin, silti alati anelin.

-----

Villasukkani uinuvat lämpöpatterilla,

pönttöuunini hermostutin halailulla.

On ruotiukon korpifilosofian sanoma:

Miehet, naeset ee ou kyntöruunija -

naeset, miehet ee parane vaehossa!

On se Määttänen kiitoksen kipeä kun väkisin näitä turhanpäiväisiä runonsa avauksia pitää yllä, että ihmiset saavat vinoilla. Hävettää, myötähäpeää tunnen. Mieti nyt itsetuntoasi, ei sinun kaikkia tarvitse miellyttää, et minuakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla