NUOKKUVA KANTO

Metsässä jo kauan asunut kanto vihreä.
Oli syksy päälle heittänyt viltin kirjavan.
Pehmeä oli sammalkatto
sopi siinä istuskella jäniksen ja oravan.

Se oli kauan sitten puu rehevä.
Ei tarvinnut sen silloin miettiä
millä aika kuluisi, mitä tekisi.
Oksistossa monta pesi lintuparia
Sirkutus ja liverrys piti hereillä.

Oli seuranaan tattiperhe katollaan
jänis joskus pistäytyi rupattelamassa.
Oli hiljaista alla suurten kuusien
niinpä itseksensä kanto puheli :

" Tulisi jo talvi niin saisi nukkua
alla hangen valkoisen.
Oisi ihan hiljaista, ei tattiperhe
metelöisi
kumman vuoro olisi tänään tiskata .
Riitelisi harakat kastikaisista."

Kanto nuokkui, nukahti.
Unta näki kuitenkin
tulevasta keväästä.

Juuli2014

.