.

OMENAENKELIT

Oli taas koittanut syksy, puut lehtensä pudotti.
Oli taivaassa alkanut sadonkorjuu
kasvihuoneen tuotokset, marjat saatava kellariin.
Oli pikkuenkelikomppanja jo työnsä aloittanut.
Oli joukon johtaja pikkuenkeli Hilduuri
se joka meni tokaluokalle.
Toiset, Gunvoori ja Joosefiina oli jo vikalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mehua maijalla keiteltiin, pestiin mehupulloja.
kun soi Hilduurin nokialainen essuntaskussa.
Kaivoi kännyn taskusta esiin, pitkään jutteli.
Huokasi, kikatti  Hilduuri, muille  ilmoitti :
" Se oli pikkuenkelipoika Matias joka tahtoi
meitä kanssansa omenavarkaisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen pilvi  auringosta on omenat kypsyneet
se on mummujen taivasosasto, ihka kissoineen.
Ei mummut omenoita syödä jaksa
eikä kissat perustele.
Mitäs jos kuitenkin mentäisiin sinne varkaisiin
vaikka soimaa se omaatuntoa."

Illalla hipsi Matiasenkeli sinne tyttöjen kammariin
siellä leuhkana tuumasi :
"Rytkyt päälle ja menoksi ennenkuin huomataan.
On sopivasti kuuutamo, nähdään omenat
meitä ei sensijaan nähdä, naamat mustataan. "
Enkelijoukko nokinaamainen toka pilvelle lepatti
vaikka ankarasti sisikunnassa omatunto kolkutti.

Ei päästy alkua pidemmälle
eka puun juurelle ehdittiin
Kun kuului kaamea rääkäisykuoro omenatarhasta
sai Matias jalat alleen, pikkenkelit perässä seurasi
" Mikä se oli, mikä se oli," hoki pikkuinen Gunvoori.
Äkkiä siivet lepattamaan kotopilvelle suuntamaan.

Alas ei kunnolla ehditty  kun soi Hilduurin kännykkä
"  Neidit arvoisat sekä jukuri se Matiasenkeli, 
Täällä Isä Taivainen, Heti paikalla kuin olis jo
kaikki Taivaan Konttuuriin . "
Ei auttanut vaikka arvattiin mitä koski tää komento.
Neljä noloa pikkuenkeliä marssi Taivaan Konttuuriin.

Oli Isä Taivainen hirveän vihainen, salamat lenteli.
Kiljui ja mulkoili edessä pikkuenkelien.
" Mitä  tää on, on järki teiltä kokonaan karannut
omenavarkaisiin... mellä on omenia ihan tarpeeksi.
Tätä ei kuitata. Mars, mars anteeksi pyytämään.
Ei auttanut mikään,
nolona enkelit tokapilvelle mummojen juttusille.

Mummot hymyili  sisäänpäin, enkeleille lausahti :
" Myö ko aateltiin lempoako katit keskellä yötä
rääkäisi. Meillä kun katit toimii omenavahtina. 
Menkää rauhassa kotopilvelle, Isälle terviisiä.
Vaan älkää tulko toiste
on  kerta seuraavalla Peikkopontus vahtina
Ja se ei pakoon päästä. "

Iloissaan pikkuenkelit ihan juoksuksi pisti.
Mummot ikkunasta menoa seurasi :
 " Kyllä niistä vielä tulee kunnon enkeleitä.
Ei muistettu antaa omenoita matkaevääksi."

Juuli 2014
.

Kuva itsekoottu vapaista kuvista

.

Luekekaapa se  rätinkiloota siellähän se laskukone jo on.  Kivoja on  monet  Juuliin runot keksii menneistäkin ajoista kaikkea kirjoitettavaa..

Sisältö jatkuu mainoksen alla