Siitä asti kun kätesi irtosi kädestäni,ei ollut minusta vastoin käymisille vastusta. Aamulla en tiennyt jaksaisinko iltaan. Kuljin päivissä kuin liian ahtaissa kengissä painavaa matkalaukkua raahaten täynnä tarpeetonta rihkamaa. Illat kurjien kapakoiden nurkkapöytien varjoissa ja yöt miten ne minua söivät? Vihdoin ojensit kätesi takaisin.Matkalta kotiin oli kallio kadonnut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla