PIIKKILANKATIMANTTI

Piikkilanka-aholla vielä päivä kesän.
Kukkivat angervot, horsmat.
Tuoksuivat villit neilikat.
Kun kuultiin uutinen kovin surullinen
sen kertoi piisku keltainen
kukassaan kyynel yksinäinen
vieressä piikkilankojen
aholla piiskujen valtaamalla.

" Kuulkaa kaikki te kukkaneidot
on minulla uutinen, se jokakesäinen.
Aikoo saapua tuuli pohjoinen
tuo hyytävän syksyn, julman hallan.
Pilvet tummat sataa lumiset tähdet
peittyy niitty valkeaan mattoon.
Nyt on meidän aika vaipua uneen
kevääseen seuraavaan.
Antaa syksylle valta.

Me hehkuimme kesän, riemuitsimme
nyt on kesästä luovuttava.
On hetkinen vielä aikaa
tuntea kesäistä, salaista taikaa.
Pian laskee aurinko purppurapilveen
nyt ystävät, näkemiin."

Jäi vierelle ruosteisen piikkilangan
kyyneltimantti.

Juuli2014

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

PIIKKILANKATIMANTTI

Vierailija 29.10.2014 klo 23:11 valone valone 29.10.2014 klo 22:50 Sanoinhan, että olen kiittäjä, on sinulla on monia kauniita runoja. Päästän sinut kiittämästä itseäsi..niin kuin nuo kiittämättömät luulevat, että itseäsi kiittelet. Sehän me tiedämme, että kiittämättön saa palkkansa...ja luulo ei ole tiedon väärtti. Hyvää tötä sinullekin Juuli, nuku rauhassa ja hyvällä mielellä. Me kaksi taidamme olla täällä omanlaisemme ja se minua kovin huvittaa. Ainakin minun täytyy, siis täytyy välillä olla...
Lue kommentti