Millainen maailma onkaan,

miten ihmeellisiä elämän kiemurat,

pikku pojan silmin..?

Kunpa osaisin minäkin yhä ihmetellä,

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

katsella, tuumailla ja tutkailla.

Vaarilla aukeaa jo loppusuora,

takakaarteessa mieluiten jo hiljentäisin,

menköön muut hoppuisammat edelle.

Minulla ei ole kiirettä kuolla,

on tapanani sanoa kaahaajille.

Tiedän puutteeni lasten kasvattajana,

uskon kuitenkin riittävän, liiankin kanssa,

jos onnistun sinut, pikku poika,

opettamaan nauttimaan elämästä,

rakastamaan tätä maata ja tätä kieltä.

Ei minulta liikene sinulle perinnöksi

maallista mannaa, ei niin minkäänlaista.

En tyrkytä, mainitsen vain, pari elämänohjetta:

Palvele mieluummin kuin palveluta,

koe aito rakkaus ja opi rakastamisen onni.

Millainen maailma onkaan,

miten ihmeellisiä elämän kiemurat,

pikku pojan silmin..?

Kunpa osaisin minäkin yhä ihmetellä,

katsella, tuumailla ja tutkailla.

Tämä runo on lähetetty myös Ylelle, Puoli seitsemän -ohjelman vauva-viikkojen, kirjoita lapselle runo -osallistujaksi.  Vauva-viikot on ensi viikolla, 22.9. alkaen, TV 1 -kanavalla, klo 18.30.  (Tätä "mainosta" ei ole kirjoitettu sen vuoksi, että kyseinen runo ohjelmaan lähetettiin, vaan vinkiksi, jos haluaa ja kiinnostaa itsensäkin lukijan projektiin osallistua.  Ylen nettisivuilta löytyy kyllä linkki.

Vierailija

Kirjoitin tämän eräällä pikku pojalle 5-vuotisjuhlan kunniaksi.  Kunpa runon toiveet ja ohjeet toteutuisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla