Pariisissa, Place du Tertre´n aukiolla
istuin usein katukahvilassa - oh, là là!
Tuijotin sokeana savuavaa savuketta,
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen
virnistin pellelle ihmismassan seasta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opiskelin fonetiikkaa ranskan kielen,
olin yksin, mutta yksinkin onnellinen.
Joka ilta aukiolle yhä uudelleen kipusin,
illasta toiseen samaan pöytään istahdin,
l´eau minérale ja croque monsieur -
yksi sama menu, ellei sitten jopa deux...
Oh, Place du Tertre, jonain päivänä
aukiolle saavumme, rakkaani ja minä.
Sacré Coeur´in haikeana hyvästelin,
sille, kuten Pariisille, pyhästi lupailin,
että vielä koittaa hetki, nousee päivä,
jolloin bulevardeilla kävelisin yhdessä
kera hänen, jota enemmän rakastan
kuin sinua, Pariisi - anteeksi annathan!
Seuraa meitä Facebookissa
Olen pyytänyt tämän ketjun lukitsemista monta kertaa ihan siksi että tämä omia teitään rönsyilevä viestittely mielestäni pilaa runolle tarkoitetun ketjun. Ärsyttää kun näkee tämän otsikon tuolla muiden aiheiden rivissä, kun tietää ettei mitään järkevää ole. En ymmärrä miksei tätä lukita
Köyhä turisti luulee kokevansa öiseen aikaan enemmän. Se on erehdys. Pariisikin elää rikkainta elämää päiväsaikaan.
Ehkä seksuaalinen suuntautuminen on lyhtyjen valossa ja varjossa luontevampaa?
www.youtube.com/watch?v=ypOCmfyPKOQ