Pariisissa, Place du Tertre´n aukiolla

istuin usein katukahvilassa - oh, là là!

Tuijotin sokeana savuavaa savuketta,

virnistin pellelle ihmismassan seasta,

opiskelin fonetiikkaa ranskan kielen,

olin yksin, mutta yksinkin onnellinen.

Joka ilta aukiolle yhä uudelleen kipusin,

illasta toiseen samaan pöytään istahdin,

l´eau minérale ja croque monsieur -

yksi sama menu, ellei sitten jopa deux...

Oh, Place du Tertre, jonain päivänä

aukiolle saavumme, rakkaani ja minä.

Sacré Coeur´in haikeana hyvästelin,

sille, kuten Pariisille, pyhästi lupailin,

että vielä koittaa hetki, nousee päivä,

jolloin bulevardeilla kävelisin yhdessä

kera hänen, jota enemmän rakastan

kuin sinua, Pariisi - anteeksi annathan!

Place du Tertre, jonain päivänä...

Vierailija 16.03.2015 klo 16:44 Kannattaisiko näistä Pariisin matkahaaveista jutella tuolla Matkat- osastolla, kun näillä jutuilla ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään tekemistä Määttäsen runon kanssa? Olen pyytänyt tämän ketjun lukitsemista monta kertaa ihan siksi että tämä omia teitään rönsyilevä viestittely mielestäni pilaa runolle tarkoitetun ketjun. Ärsyttää kun näkee tämän otsikon tuolla muiden aiheiden rivissä, kun tietää ettei mitään järkevää ole. En ymmärrä miksei tätä lukita
Lue kommentti

Place du Tertre, jonain päivänä...

Vierailija 18.03.2015 klo 12:32 Il est minuit, Paris s´éveille... Köyhä turisti luulee kokevansa öiseen aikaan enemmän. Se on erehdys. Pariisikin elää rikkainta elämää päiväsaikaan. Ehkä seksuaalinen suuntautuminen on lyhtyjen valossa ja varjossa luontevampaa? www.youtube.com/watch?v=ypOCmfyPKOQ
Lue kommentti