Olen vintillä purkutalon,
kera vanhojen tavarain.
Hämyssä himmeän valon,
näen muistoja menneestä vain.

Vaik` monet esineet rikki on,
ei niitä pois ole raskittu heittää.
Ne lievemmän saaneet on tuomion;
Niitä aikojen tomu vain peittää.

Kun muistelen aikaani lapsuuden,
monet esineet tuttuja sieltä.
Ne käytössä aikaan vanhempien,
heidän muistonsa herkisti mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

On pölyinen ikkunaruutu,
josta laskeva aurinko kurkkaa:
Että "älähän ystävä suutu",
kun pyyhin mä silmänurkkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla