Tunteen herkimän sisälläni vapautin
miksi vastaan mä taistellut en
rinnallasi mä kulke nautin
varmaan naisena aavistit sen
Sydän sisälläni nimeäsi toistaa
pyysin luojaa sen vaientamaan
kasvosi kauniina edessäni loistaa
olin saapunut onneni satamaan
Sinulle lupauksen hankalan annoin
sinua tunteillani häiritse en
vaan aidosti huolta sinusta kannoin
toivon että joskus ymmärrät sen
En koskaan olisi riittävä sinulle
joskus onnesi löytyy kukaties
olit kaikkein rakkain minulle
vaellat kunnes edessäsi on oikea mies
Silti tuomion sanaa en lausu
en päällesi kylvää vihaa
aina tavatessamme irtoaa nauru
olemme kuin samaa verta ja lihaa