aika polulleni hiekkaa
heittää
se askeleen hidastaa valonkin
peittää
vaikeaa on eteenpäin
kulkea
uskalla edes silmiäni
sulkea
jalat hakevat tuttua
maata
aina ei kaikkea uskoa
saata
maailma on silloin liian
suuri
kun sitä peittää surun
muuri
lailla lapsosen
pelästyy
paikalleen vain
pysähtyy
sydän hiljaa ikävää
itkee
mielestä kaiken ilon
kitkee
aironi eteenpäin luotsaa
ohjaa
ettei veneeni koskettaisi
pohjaa
maisema elämämäni
muuntaa
ajelehdin ilman
suuntaa
käsiini anna
ruori
minusta katkeruus
kuori
ajoissa havahtua
herätä
reppuuni voimia
kerätä
anna minun
pelastua
kuin maisemaan
sulautua
anna minun
rantautua
rukoukseni
kantautua
olen kuin
keräilijä
muistojeni
löytöretkeilijä
vaikken voi
unohtaa
aikakin myös
armahtaa
antaa uutta
uskoa
kohti huomista
ruskoa
löytää paikka oma
elämässä
sitä minne kuulun
etsimässä
oman elämäni
mannerta
polkea tulevan
tannerta
löytää sitä
pysyvää
vahvaa ja
kestävää
poimi minut
merestä
pese pois
verestä
se vehreä
saari
uudista mieleni
kaari
heitä minulle
ankkuri
kuin kestävä
vankkuri
anna pyörien
pyöriä
vauhdissa pelmuten
hyöriä
lailla lapsen
varttua
rohkeuttakin
tarttua
kuin uudestaan
syntyä
oppia ja
hyväksyä
piirrä elämäni
taulu
opeta uusi
laulu
anna minun
löytää
kattaa huomisen
pöytää
opetella vanhaa
kadonnutta
entistä mutta uuttakin
minuutta
millä taas jaksaisi
jatkaa
hidasta pelokasta
matkaa
sydän on jäässä
murtunut
kynttilän lepattavan
sammuttanut
mikä sulattaisi pois
jään
näyttäisi polkuni
pään
kun kaikki on
himmeää
edessäni vain
pimeää
olen hiljaa vain
rukoillut
pääni alaspäin
painanut
jumalani anna
valoa
vielä tuntea
paloa
sytytä lyhty
elämän
anna tuntea
kesän
kauas kadonneen
mieleni
anna hiljaa puhua
kieleni
suruni myötä minun
hiljaisen
löytää vaikka
risaisen
ehjäksi vaikka
parsittu
kaikki turha
karsittu
minulle jumalani
riittää
että rukoillen voin
kiittää
kunhan minut
eksyneen
johdatat vielä
polulleen
elämän ruohoa
niittää
kädet rukoukseen
liittää
vielä kukkii elämän
tie
se hitaasti minua
vie
tottua valoon pimeän
sijasta
minut pois mustasta
pelasta
hitaasti opeta
kävelemään
opasta minua
elämään
minä olen
risainen
pienen pieni
ihminen
maailmankaikkeuden
hiukkanen
surusilmä
