aika polulleni hiekkaa
heittää

se askeleen hidastaa valonkin
peittää

vaikeaa on eteenpäin
kulkea

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

uskalla edes silmiään
sulkea

Sisältö jatkuu mainoksen alla

jalat hakevat tuttua
maata

aina ei kaikkea uskoa
saata

maailma on silloin
suuri

kun peittää surun
muuri

lailla lapsosen
pelästyy

paikalleen vain
pysähtyy

sydän hiljaa ikävää
itkee

mielestä kaiken ilon
kitkee

airo eteenpäin luotsaa
ohjaa

ettei veneeni koskettaisi
pohjaa

maisema elämämäni
muuntaa

ajelehdin ilman
suuntaa

käsiini anna
ruori

minusta katkeruus
kuori

anna minun
pelastua

kuin maisemaan
sulautua

piirrä elämäni
taulu

opeta uusi
laulu

anna minun
löytää

kattaa huomisen
pöytää

opetella vanhaa
kadonnutta

entistä mutta uuttakin
minuutta

millä taas jaksaisi
jatkaa

hidasta pelokasta
matkaa

sydän on jäässä
murtunut

kynttilän lepattavan
sammuttanut

mikä sulattaisi pois
jään

näyttäisi polkuni
pään

kun kaikki on
himmeää

edessäni vain
pimeää

olen hiljaa vain
rukoillut

pääni alaspäin
painanut

jumalani anna
valoa

vielä tuntea
paloa

sytytä lyhty
elämän

anna tuntea
kesän

kauas kadonneen
mieleni

anna hiljaa puhua
kieleni

suruni myötä minun
hiljaisen

löytää vaikka
risaisen

ehjäksi vaikka
parsittu

kaikki turha
karsittu

minulle jumalani
riittää

että rukoillen voin
kiittää

kunhan minut
eksyneen

johdatat vielä
polulleen

elämän ruohoa
niittää

kädet rukoukseen
liittää

vielä kukkii elämän
tie

se hitaasti minua
vie

tottua valoon pimeän
sijasta

minut pois mustasta
pelasta

hitaasti opeta
kävelemään

opasta minua
elämään

minä olen
risainen

pienen pieni
ihminen

maailmankaikkeuden
palanen

Sisältö jatkuu mainoksen alla