RISTIKKOKITARAT

RISTIKKOKITARAT

Ne oli ristikkoaidalla vankilan
osui kieliin aurinko illan.
Ne kiilsi ja kimalsi.

Ne oli soittajan toteemi.

Soi punainen rakkauden akordit
kaipasi lempeää soittajaa
nosti unelmat purppurapilviin, usvalaaksoihin
kuun hopeasillalla soitti.
Se kosketusta hellää plektran odotti.

Soi lehmusten lehtoon, varjoihin illan
sai kielensä kauneutta tulvimaan.

Soi säveltä synkkää sininen, sointua mustaa.
Sen kielet leiskuu salamaa.
Sen soinnuissa viha vaani.
Se harhasi myrskyihin meren julman
lumihuippuisen vuoren laelle nousi.
Sai kotkan saalistamaan.
Se herätti sakaalin ulvomaan
tähtikirkkaaseen kuutamoyöhön.

Ne kummatkin soivat avaruuteen
kumpi kauniimmin soi

sen päättää kuulija.

Juuli -14