Aiemmin en kuullut sen surinaa,
en havainnut sen siipien havinaa.
En halunnut siitä mitään lukea,
halusin mielestäni pois sen sulkea.

Muutama vuosi taaksepäin, joskus syyskuussa,
jolloin lumi ei ollut vielä maassa,
eräs sunnuntaiaamu, jokin sen sänkyyni lennätti,
jostain arasta kohtaa se minua puraista ennätti.

Oli pakko kirjoituskoneelle istahtaa,
runon muotoon asia äidilleni kirjoittaa.
Se oli ensimmäinen runo eläessäni,
tosi kaunis, lausuntataiteilijalta kuultuani.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pureman saatuani, aina siitä asti,
nautin runoista suunnattomasti.
Kaiken asian runon muotoon kirjoitan,
tietokoneelleni jokaisen runoni talletan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tänä aamuna se taas luokseni kiiruhti,
ennen kuutta se sänkyyni lentää suhahti.
Aivosolujani siipien kärjillään siveli,
sitkeästä yöunestani hellästi herätteli.

Antaa runokärpäsen rauhassa surista,
niitä kirjoitellessa ei kiukku päätäni purista.
Iloisena niitä koneellani kirjoittelen,
luettavaan muotoon mielelläni riimittelen.

Pertti Korhonen
Helsinki

Sisältö jatkuu mainoksen alla